Eduskuntavaalit 2023

VÄESTÖLIITON EDUSKUNTAVAALI- JA HALLITUSOHJELMATAVOITTEET

Kestävä väestönkehitys tulevan hallituksen agendalle

Väestöliitto esittää, että kevään eduskuntavaalien 2023 jälkeiseen hallituksen ohjelmaan tulisi sisällyttää seuraavat asiat:

• Seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluja on vahvistettava ja seksuaalioikeudet taattava yhdenvertaisesti
• Nuorten mielen hyvinvointiin on investoitava yhteiskunnassa laaja-alaisesti
• Ihmisten lapsitoiveiden toteutumista on tuettava
• Perheiden pärjäämistä on vahvistettava
• Maahanmuuttoa ja kotoutumista on tuettava

Suomelle väestöpoliittiset tavoitteet

Uudella hallituksella tulee olla kestävän väestönkehityksen tavoitteet ja eri ministeriöiden on yhdistettävä toimenpiteet tavoitteisiin pääsemiseksi.

Kestävän väestönkehityksen turvaamiseksi Väestöliitto esittää:

• seksuaali- ja lisääntymisoikeuksien vahvistamista
• nuorten mielenterveyden ja hyvinvoinnin sekä tulevaisuuden luottamuksen vahvistamista
• toivotun lastensaannin tukemista kaikkia perheitä ja lapsiystävällisyyttä tukevalla politiikalla sekä lapsiköyhyyden vähentämistä
• maahanmuuton lisäämistä ja panostamista kotoutumiseen

Väestöliitto korostaa läheisten ihmissuhteiden merkitystä. Ne antavat tukea epävarmassa maailmassa. Jokaisella tulee olla mahdollisuus omaa elämäänsä rikastuttaviin ihmissuhteisiin. Ihmissuhteet ovat myös hyvän mielenterveyden perusta. Väkivalta ei kuulu lähi- tai muihin ihmissuhteisiin, vaan kunkin itsemääräämisoikeus ja turvallisuuden kokemus.

Turvallinen läheisyys ja hyvät ihmissuhteet perustuvat niin Suomessa, Euroopassa kuin kehittyvissä maissakin sukupuolten tasa-arvoon ja kaikkien ihmisten yhdenvertaisuuteen. Seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja oikeuksien hyvä kehitys Suomessa on varmistettava. Samalla on vaikutettava kansainvälisesti ja kehitysyhteistyössä niiden edistymiseen.

Kestävään väestönkehitykseen kuuluviin toimenpiteisiin Väestöliitto ehdottaa erityisesti seuraavia:

1. Seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia yhdenvertaisesti

Hyvä seksuaali- ja lisääntymisterveys tarkoittaa kykyä nauttia kaikkia osapuolia tyydyttävistä seksuaalisista suhteista, suojaa seksitaudeilta, onnistunutta raskauksien suunnittelua ja mahdollisuutta turvallisiin synnytyksiin.

Suomessa on nyt kokeiltu maakunnallisesti alle 25-vuotiaiden maksutonta ehkäisyä, jota Väestöliitto on esittänyt vuodesta 2006.

Seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia tulee edistää ja näihin liittyvät palvelut turvata kaikille sukupuolille läpi elämän. Uusilla hyvinvointialueilla on juuri nyt erinomainen mahdollisuus kehittää esimerkiksi neuvolapalveluita kohti kokonaisvaltaista, läpi raskauden, synnytyksen ja pikkulapsiajan jatkuvaa perheiden tukea väestön paremman mielenterveyden ja hyvinvoinnin tuottamiseksi.

Seksuaalioikeuksien ja kunkin itsemääräämisoikeuden toteuttamiseksi tarvitaan kokonaisvaltaista seksuaalikasvatusta eri ikäisille. Jokaisella ihmisellä on oltava oikeus elää yhteiskunnassa, jossa häntä suojellaan seksuaaliväkivallalta sekä lainsäädännöllä että ehkäisevin menetelmin ja lisäksi tarjotaan palveluja seksuaaliväkivaltaa kohdanneille.

On tärkeä varmistaa seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien hyvä kehitys Suomessa ja estää oikeuksia rajoittavaa kehitystä kansainvälisesti.

Esitämme:

• Nuorten maksuttoman ehkäisyn ja siihen liittyvän neuvonnan toimintamalli pitää vakinaistaa, valtakunnallistaa ja juurruttaa osaksi Suomen perusterveydenhuoltoa.
• Valtakunnallisen ohjauksen avulla on varmistettava, että laadukasta synnytys- ja perhevalmennusta on saatavilla kaikille odottaville perheille moninaisuus ja kielelliset oikeudet huomioiden. Lisäksi äitiys-/vanhemmuusneuvolan palveluita on jatkettava ensimmäisen vauvavuoden ajan perheen hyvinvoinnin tueksi.
• Suomen kehityspolitiikan yhtenä prioriteettina tulee edistää seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia. Suomen kehitysyhteistyömäärärahojen taso on nostettava 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta ja 0,2 % on ohjattava vähiten kehittyneisiin ns. LDC-maihin.

2. Nuorille mielen ja seksuaalisuuden hyvinvointia

Nuorten kohtaama, nopeasti muuttuva arkiympäristö on vaativa. Nuoret kantavat huolta ilmastokriisistä, luontokadosta ja kiristyvästä kansainvälisestä tilanteesta. Elinkustannusten nousu vaikeuttaa toimeentuloa. Nuorten tulevaisuuden usko on heikentynyt, mielenterveysongelmat lisääntyneet ja opiskelumotivaatio usein huonontunut. Nuorten pahoinvointi on tunnistettava ja siihen on puututtava kiireellisesti. Nuorten hyvinvointi on otettava ohjaamaan myös koulun ja oppilaitosten uudistustyötä.

Ennaltaehkäisevien palveluiden saatavuus ja laatu ovat ensiarvoisen tärkeitä lasten ja nuorten sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden turvaamiseksi. Näitä palveluja tulee entisestäänkin vahvistaa ja tehdä ne palvelujen järjestäjää velvoittaviksi. Ongelmien ratkaiseminen korjaavissa palveluissa kuten esimerkiksi lastensuojelussa on huomattavasti vaikeampaa ja tulee myös kalliiksi.

Nuoria tulee kuunnella heitä koskevassa päätöksenteossa ja toimenpiteiden suunnittelussa. Nuorille tulee varmistaa myös muita osallistumisen kanavia, jotta he voivat olla päättämässä, mihin suuntaan yhteiskuntaa kehitetään.

Myös maahan muuttaneet lapset ja nuoret, mukaan lukien ukrainasta paenneet, ja heidän erityistarpeensa palveluissa on tunnistettava ja niihin vastattava yhteiskunnan eri toiminnoissa.

Esitämme:

• Hallitusohjelmassa on linjattava, että lasten ja nuorten mielen hyvinvointi otetaan ohjaamaan kasvuympäristöjen kehitystyötä, myös kouluissa ja oppilaitoksissa sekä erilaisessa vanhempien tukemisessa.
• Valtakunnallisesti on ohjattava hyvinvointialueita niin, että etenkin lasten ja nuorten mielenterveyden peruspalveluiden oikea-aikainen saatavuus ja riittävyys turvataan kaikilla tasoilla.
• Lapsille ja nuorille on tarjottava laadukasta seksuaalikasvatusta, joka tukee myös heidän mielensä hyvinvointia. Jokaisella hyvinvointialueella tulee olla matalan kynnyksen seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelut, joista nuoret voivat saada tukea seksuaalisuuteensa ja ihmissuhteisiinsa liittyvissä asioissa. Koulutuksen, varhaiskasvatuksen ja sosiaali- ja terveyspalvelujen täydennykseksi tarvitaan järjestöjen eri toimintamuotoja ja myös niiden tarjonta on turvattava.

3. Tilaa lapsitoiveille

Toivottu lapsiluku on jokaisen henkilökohtainen asia, oli se sitten ei yhtään tai useita lapsia. Suomessa saadaan nykyisin keskimäärin vähemmän lapsia kuin niitä toivotaan. Suurin osa syntyvyyden laskusta selittyy sillä, että esikoista lykätään aiempaa pidempään. Toimeentulon epävarmuus vaikuttaa myös päätökseen erityisesti toisen ja sitä suuremman lapsimäärän kohdalla. Esikoisten syntyminen on viimeisten kymmenen vuoden aikana vähentynyt kaikissa ikäryhmissä, myös yli 35-vuotiailla naisilla. Lastensaannin lykkääminen johtaa usein toivottua pienempään lapsilukuun tai tahattomaan lapsettomuuteen, josta on muodostunut kansanterveydellinen ongelma.

Suomesta puuttuvat seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelut, jotka tähtäävät toivotun lastensaannin tukemiseen. Nykyinen perhesuunnittelu keskittyy lähes yksinomaan ehkäisyyn. Nuorten aikuisten hedelmällisyystietoisuuden taso on tutkimusten mukaan heikko. Nuori väestö tarvitsee luotettavaa tietoa lisääntymisterveydestä ja sensitiivistä tukea perhesuunnitteluun, jotta he voivat tehdä tietoisia päätöksiä oman tulevaisuutensa ja mahdollisen lastensaannin suhteen.  Tiedon tarjonnan ja opetuksen tulisi olla luonteeltaan neutraalia, perheiden ja vanhemmuuden monimuotoisuutta huomioivaa ja tietoiseen päätöksentekoon kannustavaa.

Esitämme:

• Nuorten terveystiedon opetukseen lisätään lisääntymisterveyden ja hedelmällisyysneuvonnan sisältöjä.
• Seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluihin sisällytetään mahdollisuus saada tukea ja neuvoja lastensaannin ja perheellistymisen suunnitteluun.
• Valtioneuvoston tulee asettaa asiantuntijaryhmä koordinoimaan ja kehittämään lastensaannin tukemista ja hedelmällisyystietoisuuden edistämistä Suomessa.

4. Tukea perheiden pärjäämiseen

Elinkustannukset ovat viime aikoina nousseet merkittävästi. Tämä koskettaa kaikkia, mutta erityisesti haavoittuvissa oloissa eläviä ja vähävaraisia ihmisiä. Myös kohtuullisen toimeentulon rajalla elävien lapsiperheiden talous kiristyy.

Yhteiskuntamme elinvoimaisuus ja sosiaalinen hyvinvointi edellyttää, että Suomi on lapsi- ja perheystävällinen maa. Väestöliitto pitää yhteiskunnan perhemyönteisyyden yhtenä pilarina sitä, että jatkossa vahvistetaan lapsilisäjärjestelmää eli perhekustannusten tasausta osana perheiden toimeentulon turvaamista. Muutokset tulee tehdä lisäämällä voimavaroja universaaliin lapsilisäjärjestelmään. Kaikkien veronmaksajien tulee osallistua perhekustannusten tasaukseen ja mahdollisten parannusten rahoitukseen. Korotukset voivat olla suurempia taloudellisesti haavoittuvassa asemassa oleville lapsiperheille. Myös perheiden monimuotoisuus tulee huomioida.

Sosiaali- ja terveydenhuollon siirtyessä uusien hyvinvointialueiden vastuulle on lasten, nuorten ja perheiden palvelujen parantamiseen hyvät mahdollisuudet. Tämä edellyttää selkeää ohjausta valtion tasolta.

Digitaaliset mediat helpottavat kommunikointia, mutta samalla ne luovat haasteita läheissuhteisiin ja lisäävät perheiden eriarvoisuutta. Tarvitsemme ratkaisuja, joilla perheet, pariskunnat ja suomalainen yhteiskunta voivat tutkitun tiedon pohjalta tarttua teknologian tuomiin mahdollisuuksiin ja haasteisiin.

Esitämme:

• Perusturvan tasoa on nostettava seuraavalla hallituskaudella ja eri etuuksien lapsikorotuksiin on tehtävä tasokorotukset lapsiperheköyhyyden ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi-.
• Universaalia lapsilisäjärjestelmää on kehitettävä jatkossa sitomalla lapsilisä uudelleen indeksiin, jotta tuen reaaliarvo säilyy. Reaaliarvon huomattava jälkeenjääneisyyden korjaaminen on myös tehtävä suunnitellusti.
• Perheellisten opiskelijoiden toimeentuloa on vahvistettava. Huoltajakorotusta on maksettava opiskelijoille erikseen jokaista huollettavaa lasta kohden.
• Suomeen on nimettävä vastuutaho ja koottava verkosto, jonka tehtävä on edistää tutkimusta ja ymmärrystä kansalaisten digitaalisesta hyvinvoinnista, haittavaikutusten torjumisesta sekä tukea teknologia-alan sosiaalista vastuullisuutta. Digihyvinvointia tukevia palveluita tulee kehittää nuorille aikuisille ja lapsiperheille yhteistyössä neuvolapalveluiden ja järjestöjen kanssa.

5. Maahanmuuttoa ja kotoutumista on tuettava

Suomen tulee helpottaa turvapaikanhakijoina maahan tulleiden perheenyhdistämisen kriteerejä. Perheenyhdistämisen kiristyksillä on tutkimusten mukaan ollut vakavia sosiaalisia, terveydellisiä ja taloudellisia seuraamuksia pakolaisille ja heidän perheilleen.

Samanaikaisesti työperäistä maahanmuuttoa tulee joustavoittaa ja lisätä mm. aktiivisella kasainvälisellä rekrytoinnilla. Tarvitsemme työntekijöitä erityisesti terveys-, sosiaali- ja palvelualoille. Kynnyksiä on madallettava korkeammin koulutetuille ja suomalaisissa korkeakouluissa opiskeleville maahanmuuttajille. Oleskelu- ja työluvan saantia pitää merkittävästi nopeuttaa, myös tulijoiden perheiden osalta.

Suomen tulee olla tänne muuttaville hyvä uusi kotimaa. Suomessa esiintyy tutkimusten mukaan ennakkoluuloja ja syrjintää maahan muuttaneita kohtaan. Yhteiskunnan kaikilla toimijoilla on kuitenkin mahdollisuus vahvistaa yhdenvertaisuutta, huomioida maahan muuttaneiden näkökulma toiminnassaan ja kutsua ja hyväksyä maahan muuttaneita osaksi eri yhteisöjä ja toimintaa. Tämä tulee nähdä sosiaalisen vastuun yhtenä ulottuvuutena, ja valtion ja muiden julkisten toimijoiden tulee monipuolistaa ja vahvistaa keinoja yhdenvertaisuuden ja onnistuneen kotoutumisen tueksi. Nuorten osallisuuteen tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Esitämme:

• Perheenyhdistämistä on helpotettava. Tämä edellyttää lainsäädännöllisiä muutoksia ja hakemusten käsittelyaikojen nopeuttamista. Maahanmuuttoviraston resursseja on lisättävä sekä tulkki- ja lakipalvelujen saatavuus turvattava.
• Työperäistä maahanmuuttoa tulee helpottaa nopeuttamalla tarvittavien lupien saantia ja mahdollistamalla myös perheen maahantulo joustavasti, mm. tulorajoja laskemalla.
• Kotouttamisesta on vastuutettava yhteiskunnan eri toimijoita eli julkisyhteisöjä, yrityksiä ja järjestöjä. Maahan muuttaneiden osallisuuden toteutuminen tulee huomioida nykyistä laajemmin esimerkiksi julkisen rahoituksen myöntämisehdoissa.