Ageing alone? – Yksin ikääntyminen

Väestötieteilijät ennustavat, että elossa olevien sukulaisten määrä vähenee maailmanlaajuisesti. Perheverkostojen odotetaan myös ikääntyvän huomattavasti, kun sukupolvien välinen ikäero kasvaa syntyvyyden laskiessa ja eliniän pidentyessä.

Tulevaisuudessa ikääntyneillä on aiempaa vähemmän perheenjäseniä, jotka voivat antaa sosiaalista tukea. Samalla kun pienenevät perheverkostot yleistyvät, kasvaa myös ilman kumppania tai lapsia elävien määrä. Keskeinen kysymys onkin, miten voidaan ainakin osittain korvata perheenjäsenten aiemmin tarjoama hoiva ja huolenpito.

Yleisesti ikääntyneillä on suurempi riski syrjäytyä sosiaalisesti ikään liittyvien muutosten vuoksi, ja vähemmistöryhmiin kuuluvat ikääntyneet ovat erityisen haavoittuvassa asemassa. Toisin kuin useimmat vähemmistöt maailmassa, Suomen ruotsinkieliset ovat täysin integroituneita ja näyttävät elävän tiiviimmissä yhteisöissä kuin suomenkieliset.

Lisäksi Suomen ruotsinkielisillä on alhaisemmat avioeroluvut ja 1980-luvulta lähtien myös enemmän lapsia kuin suomenkielisillä. Tämä kahden kieliryhmän välinen ero tekee Suomesta mielenkiintoisen kohteen ilman sukulaisia olevien ikääntyneiden ja heidän epävirallisen hoivan tarpeensa tutkimukselle.

Keitä ovat ilman sukulaisia olevat ikääntyneet? Iäkkäitä ihmisiä, joilla ei ole läheisiä perheenjäseniä – eli kumppania ja lapsia, jotka ovat tutkimuksen mukaan tärkeimmät ja luotettavimmat hoivan antajat myöhemmässä elämässä (Verdery ym., 2019).

Miksi tarvitsemme tutkimusta tästä ryhmästä? Ilman sukulaisia olevat iäkkäät saattavat olla erittäin huono-osaisia ja heillä voi olla lisääntynyttä hoidontarvetta. Tämän ryhmän yleisyyden, ominaispiirteiden ja maantieteellisen jakautumisen arviointi on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan vastata tuleviin hoivatarpeisiin ja jakaa hyvinvointiresursseja tehokkaasti Suomessa, joka on yksi maailman ikääntyneimmistä maista. Ruotsin- ja suomenkielisten välillä saattaa olla merkittäviä eroja sekä ilman sukulaisia olevien ikääntyneiden osuuksissa että heidän verkostojensa mahdollisuuksissa korvata puuttuva kumppani ja lapset.

Hankkeella on neljä tavoitetta:

• arvioida ilman sukulaisia olevien ikääntyneiden määrää Suomessa ja kahdessa kieliryhmässä,
• selvittää heidän sosiodemografisia ominaispiirteitään,
• kartoittaa heidän maantieteellinen jakautumisensa koko maassa keskittyen kaksikielisiin kuntiin
• sekä selvittää muiden perheenjäsenten ja ystävien mahdollisuuksia korvata kumppani ja aikuiset lapset hoivan antajina.

Tutkimus perustuu vuonna 2018 kerättyihin GENTRANS-tutkimuksen aineistoihin ja väestörekisteritietoihin.

Hanketta rahoittavat Alli Paasikiven säätiö ja Svenska litteratursällskapet i Finland.

Lisätietoja (in English)

Alyona Artamonova, tutkija