Afganistan, Nepal ja Tadzhikistan
Vaikka noin 15 % maailman ihmisistä on vammaisia, ovat monet vammaiset henkilöt syrjäytettyjä eikä heidän seksuaalioikeuksiaan tunnusteta. Yhdessä kumppanijärjestöjemme kanssa Afganistanissa, Nepalissa ja Tadzhikistanissa vaikutamme siihen, että vammaiset henkilöt saavat tietoa seksuaali- ja lisääntymisterveydestään ja -oikeuksistaan sekä omista rajoistaan ja niiden suojelemisesta.
Työtä tehdään yksilötasolla, muun muassa vertaistukiryhmissä ja kouluttamalla vammaisia henkilöitä vertaiskouluttajiksi ja seksuaaliterveysneuvojiksi, jotka välittävät tietoa seksuaaliterveydestä sekä jakavat ehkäisyvälineitä yhteisöissään. Lisäksi esimerkiksi Tadzhikistanin kumppanimme Ishtirok järjestää kesäleirejä vammaisille henkilöille, joissa opitaan mm. seksuaalisuudesta, ihmissuhteista, kehollisesta itsemääräämisoikeudesta, ehkäisystä ja omista oikeuksista sekä tunnistamaan seksuaaliväkivalta. Tämän seurauksena heidän itsenäisyytensä, itsetuntonsa ja -varmuutensa sekä rohkeus edistää omia oikeuksiaan kasvavat.
Työtä tehdään yhteistyössä toisten kansalaisjärjestöjen kanssa – niin vammaisjärjestöjen kuin seksuaaliterveysjärjestöjen. Tavoitteena on luoda laajempi kansalaisyhteiskunnan ymmärrys ja tuki vammaisten henkilöiden seksuaalioikeuksien edistämiselle. Esimerkiksi Afganistanissa kumppanimme, joka on seksuaali- ja lisääntymisterveyden asiantuntija, on järjestänyt seksuaaliterveyskoulutuksia vammaisjärjestöille. Lisäksi Afganistanissa on koulutettu muita kansalaisyhteiskunnan jäseniä ml. yliopisto-opettajia, vanhempia sekä uskonnollisia ja yhteisön johtajia.
Lisäksi työtä tehdään vaikuttamalla yhteiskunnan rakenteisiin ja palveluihin. Tavoitteena on, että paikallisten seksuaaliterveyskeskusten esteettömyys ja henkilökunnan osaaminen vammaisystävällisistä palveluista kasvavat. Lisäksi vaikutetaan poliittisiin linjauksiin ja vahvistetaan viranomaisten ymmärrystä heidän vastuustaan saavutettavien palveluiden järjestämisessä. Esimerkiksi Nepalin kumppanimme Family Planning Association of Nepal on vuosia tehnyt vaikuttamistyötä vammaisystävällisten äitiys- ja lisääntymisterveyspalveluiden kansallisen ohjeistuksen aikaansaamiseksi. Vuoden 2022 joulukuussa Nepalin terveysministeriö on julkaissut ohjeistuksen, joka mm. määrittää palveluiden saavutettavuudesta, maksuttomuudesta ja yksityisyydestä sekä velvoittaa, että myös paikallisesti tulee budjetoida näiden palveluiden edistämiseen varoja.
Voit tukea työtämme vammaisten henkilöiden seksuaalioikeuksien edistämiseksi lahjoittamalla. Kiitos tuestasi!
Afganistan
Afganistan on yksi maailman köyhimmistä ja hauraimmista valtioista. Väkivaltaisuudet ovat hallinneet maata vuosikymmeniä ja tilanne jatkuu edelleen vaikeana. Afganistania pidetään myös maailman vaarallisimpana maana naisille.
Seksuaalioikeuksien näkökulmasta suurimpia haasteita ovat suuri äitiyskuolleisuus, kulttuuriset esteet seksuaaliterveyspalveluihin pääsyssä sekä heikot terveyspalvelut. Naisten itsenäistä liikkumista terveyspalveluihin rajoitetaan, ja toisaalta kulttuuriset syyt saattavat estää naisia käymästä mieslääkärin vastaanotolla.
Afganistanissa elää miljoonia vammaisia henkilöitä ja väkivaltaisuudet jatkavat ihmisten vammauttamista. Terveyspalvelut ovat heikot ja niihin pääsy on vaikeaa kaikille, mutta erityisesti vammaiset tytöt ja naiset jäävät helposti kaikkien palvelujen ulkopuolelle. Lisäksi vammaisten henkilöiden on vaikea päästä kouluun: arviolta 72 % vammaisista henkilöä on jäänyt vaille minkäänlaista koulutusta.
Nepal
Nepal sijaitsee Aasiassa Kiinan ja Intian välissä, ja on yksi maailman köyhimmistä valtioista.
Seksuaalioikeuksien näkökulmasta suurimpia haasteita Nepalissa ovat lapsiavioliitot ja äitiyskuolleisuus. Äitiyskuolleisuus on saatu laskemaan, mutta se on edelleen yksi lisääntymisikäisten naisten suurimmista kuolinsyistä Nepalissa.
Nepalissa nuorten osuus väestöstä on suuri, ja noin yksi kolmasosa Nepalin väestöstä on nuoria. Lapsiavioliitot ja aikaiset raskaudet ovat yleisiä, ja etenkin teiniraskaudet ovat yleisempiä maaseudulla kuin kaupungeissa.
Nepalissa lähes puolet 15–19-vuotiaista nuorista haluaisi käyttää ehkäisyä, mutta heillä ei ole siihen mahdollisuutta. Yli puolet naimissa olevista naisista eivät käyttäneet minkäänlaista ehkäisyä. Lisäksi Nepalissa enemmän kuin yksi viidestä 15–49-vuotiaasta naisesta on kokenut seksuaaliväkivaltaa. Seksuaaliväkivallan tekijänä on yleisimmin aviomies.
Vuonna 2017 Nepalissa kiellettiin lailla käytäntö nimeltä chhaupadi, jossa nainen joutui kuukautistensa ajaksi pois kotoa, eikä nainen saanut tulla keittiöön, koskea ruokaan, uskonnollisiin esineihin, karjaan tai miehiin. Kuukautiset nähtiin likaisena sekä epäpuhtaina, ja sen vuoksi naiset joutuivat kuukautisten ajaksi eristyksiin majoihin. Vaikka perinne on lailla kielletty ja rangaistava teko, harjoitetaan sitä edelleen maaseuduilla.
Vammaisten henkilöiden seksuaalisuus on tabu Nepalissa. Vammaisten henkilöiden on haastavaa päästä esimerkiksi seksuaaliterveyspalveluiden pariin, koska terveydenhuollon tilat eivät ole esteettömiä. Henkilökunnalla voi myös olla ennakko-oletuksia vammaisten henkilöiden seksuaalisuudesta, jolloin heidän ei koeta tarvitsevan palveluita. Vammaisilla henkilöillä ei välttämättä ole myöskään tietoa heille kuuluvista palveluista.
Tadzhikistan
Tadzhikistan on yksi Keski-Aasian köyhimmistä maista. Väestö on myös hyvin nuorta, sillä lähes 60 prosenttia on alle 24-vuotiaita. Seksuaalioikeuksien näkökulmasta suurimpia haasteita Tadzhikistanissa ovat erityisesti nuorten heikot tiedot seksuaaliterveydestä ja seksuaalioikeuksista, mikä näkyy esimerkiksi vähäisenä ehkäisymenetelmien käyttönä.
Vammaisten henkilöiden oikeuksien tilanne on heikko, sillä valtaosalla ei ole pääsyä koulutukseen tai palkkatyöhön. Vammaisiin naisiin kohdistuva väkivalta ja sen eri muodot ovat yleisiä, eikä useimmilla naisilla ole tietoa tai voimavaroja raportoida väkivallan tekoja viranomaisille.
Kuten useimmissa maissa, myös Tadzhikistanissa vammaisten henkilöiden seksuaalisuus on tabu. Seksuaaliterveyspalveluihin voi olla hyvin vaikea päästä joko fyysisten esteiden tai henkilökunnan kielteisten asenteiden takia. Vammaisilla henkilöillä itsellään ei usein ole tietoa heille kuuluvista palveluista.