Isovanhempi pääsee vielä kerran harjoittelemaan omia tunteitaan
Suukkoja ja säröjä -blogi,
elokuun julkaisu selkokielellä, 10.8.2022
Lapsenlapseni Konsta oli noin 2-vuotias,
kun menin hänen kanssaan uimahalliin.
Kun olimme pukuhuoneessa,
Konsta pelästyi hiustenkuivauslaitetta,
joka oli seinässä.
Konsta tuli syliini
ja piti käsiään tiukasti kaulani ympärillä.
Joka kerta,
kun yritin nostaa hänet pois sylistäni,
hän itki lohduttomasti.
Lopulta minun oli pakko laittaa Konsta lattialle,
jotta sain riisuttua omat vaatteeni.
Konsta huusi kuin paloauto.
Silloin eräs vanhempi nainen sanoi minulle:
-Lapsella on nälkä,
tai lapsi on väsynyt.
En vastannut mitään.
Muistin,
että minua oli neuvottu myös silloin,
kun omat lapseni olivat pieniä.
Muistin tapauksen,
kun lapseni itki kaupassa,
koska en ostanut hänelle jäätelöä.
Silloin eräs vanhempi nainen tuli lapseni luo.
Hän antoi lapselleni viisi markkaa,
jotta hän voi ostaa jäätelön.
Muistin myös toisen tapauksen,
kun lapseni itki ja huusi kaupassa.
Silloin eräs nainen kertoi minulle,
että hän tukisti hiuksista omia lapsiaan aina,
kun nämä huusivat.
Kysyin naiselta:
-Hiljenivätkö lapsesi,
kun satutit heitä?
Nainen ei vastannut mitään,
vaan jatkoi matkaansa kiukkuisena.
Minua suututti se,
että ulkopuoliset naiset puuttuivat ikäviin tilanteisiin.
Meidän naisten täytyy tukea toisiamme.
Meidän ei tarvitse antaa neuvoja silloin,
kun toinen ei niitä pyydä.
Vuosia sitten opin omalta äidiltäni,
että kaikki tunteet ovat sallittuja.
Hän opetti myös,
että tunteita saa purkaa itkemällä
tai raivoamalla.
Lapset antavat meille isovanhemmille
tilaisuuden kohdata meidän omat tunteemme.
Me voimme myös pohtia,
mitä kaikkea on omien tunteidemme takana.
Koskaan ei ole liian myöhäistä
harjoitella omia tunnetaitojaan.
Samalla voimme miettiä,
miten suhtaudumme tilanteisiin,
joissa joku vieras ihminen tekee parhaansa
pienen lapsen itkun ja raivon kanssa.
On myös hyvä muistaa,
että tunteita säätelevät osat aivoissa
kehittyvät siihen saakka,
kunnes ihminen on 25–30-vuotias.
Siksi pikkulapsilta ei voi vaatia tunteiden hallintaa.
Pelkät sanat eivät rauhoita lasta.
Lapsi tarvitsee tukea kaikkien aistien kautta.
Siksi lapsi auttaa itseään myös tuntoaistin avulla.
Hän heittäytyy maahan
ja painaa vartalonsa maata vasten.
Yritän muistaa tämän seuraavalla kerralla,
kun lapsenlapseni Konsta heittäytyy maahan
ja purkaa pettymystään.
Samanlainen maassa makaaminen
voisi auttaa myös minua.
Tiina Komi
Selkomukautus Sanna-Leena Knuuttila
Tiina Komi on kahdeksan- ja yksivuotiaiden poikien mummi, joka nauttii arjen tilannekomiikasta sekä lasten kyvystä ravistella luutuneita ajatuspolkuja.