Isovanhemmuus on matka näköalapaikalle
Suukkoja ja säröjä -blogi,
tammikuun julkaisu selkokielellä, 12.1.2022
Ensimmäinen lapsenlapseni
syntyi 22 vuotta sitten.
Silloin en ollut vielä kaivannut lastenlasta.
En ollut vielä ajatellut,
että oma lapseni saisi lapsen.
Tänään olen kahdeksan lapsenlapsen mummi.
Kahdeksas lapsenlapsi syntyi
viime vuonna äitienpäivänä.
Mitä minulle on tapahtunut
näiden yli kahdenkymmenen vuoden aikana?
Olenko enää edes sama ihminen,
kuin silloin 22 vuotta sitten?
Muistan oman äitini neuvot,
jotka hän antoi minulle,
kun sain ensimmäisen lapseni.
Niitä neuvoja voisin nyt kertoa
omille lapsilleni.
Mutta ovatko nuo neuvot enää ajanmukaisia?
Pojastani tuli jokin aika sitten isä.
Kun annoin hänelle neuvoja vauvan hoidosta,
hän sanoi minulle ystävällisesti,
että nykyään asiat tehdään toisin.
Tiedot pienten lasten ravitsemuksesta,
nukkumisesta, leikeistä
ja tunnekasvatuksesta ovat muuttuneet
vuosien aikana paljon.
Minulla on paljon kokemusta siitä,
millaista on olla äiti ja mummi.
Nuo kokemukset ovat vieneet minut
elämänpituiselle vuoristoradalle.
Matka on täynnä hurjia nousuja
ja laskuja.
Selviänkö minä tältä matkalta?
Maailma oli turvallisempi silloin,
kun omat lapseni olivat pieniä.
Kahdeksas lapsenlapseni syntyi vieraaseen
ja pelottavaan maailmaan.
Mitä neuvoja voin antaa vanhemmille
tällaisena aikana?
Oma matkani isovanhemmuuteen
on pakottanut minut kohtaamaan itseni.
Olen katsonut itseäni kriittisesti
ja rohkeasti.
Olen myös armahtanut itseni.
Lapseni ja lapsenlapseni
ovat tietämättään rohkaisseet minua
katsomaan itseäni kriittisesti.
Olen saanut heiltä paljon.
Olen saanut rakkautta,
iloa, luottamusta
ja kiitollisuutta.
Matkani isovanhemmuuden
näköalapaikalle jatkuu.
En ole vielä perillä.
Soili Teittinen
Selkomukautus Sanna-Leena Knuuttila
Soili Teittinen, kahdeksan lapsenlapsen mummi pelaa lautapelejä, leipoo piparkakkuja ja hassuttelee lastenlastensa kanssa aina silloin, kun ei kokkaa.