Yksinäisyys kalvaa yksinasuvia

Tietovuoto / Toukokuu 2017

Julkisuudessa keskustellaan usein yksinasumisen lisääntymisestä ja arvioidaan, millaista yksinasuminen on. Tässä tietovuodossa on mahdollista kuvata yksinelämistä ja sen yhteyttä yksinäisyyden tunteisiin laajan tutkimusaineiston avulla. Kyseessä on Suomalaisten yksinäisyys (SY) -aineisto, johon vastasi vuonna 2014 netin kautta 10 907 yksineläjää ympäri Suomea. Vastaajissa oli naisia (6355) hieman enemmän kuin miehiä (4552). Vaihtoehtokysymysten lisäksi ihmisiltä kysyttiin ”Miltä yksinäisyys tuntuu?” Yksinäisyyden kokemuksistaan kirjoitti 1821 vastaajaa, naiset kaksi kertaa useammin kuin miehet.

Yksinasuvien taloudellinen ja sosiaalinen tilanne

Yksinasuvat asuvat useammin vuokralla (52 %) kuin parisuhteissa elävät (24 %). Tässä ei ole suurempaa sukupuolieroa. Yksinelävät miehet ansaitsivat bruttotuloina keskimäärin 2572 euroa. Tämä oli noin 1100 euroa vähemmän kuin parisuhteissa elävillä miehillä. Yksinelävien naisten bruttotulot olivat vastaavasti 2411 euroa, joka oli vain 200 euroa vähemmän, kuin parisuhteissa elävillä naisilla. Korkeintaan peruskoulun suorittaneilla yksinelävillä miehillä keskimääräiset tulot olivat 1860 euroa ja naisilla 1590 euroa. Alhaisimmat tulot olivat työttömillä yksineläjillä, molemmilla sukupuolilla noin 1100 euroa kuukaudessa.

Yksinelävistä miehistä 45 % ja naisista 34 % tunsi itsensä melko usein yksinäiseksi. Parisuhteissa eläneillä vastaavat osuudet olivat suunnilleen vain puolet tästä (miehet sekä naiset 22 %). Vähemmän koulutetut ja pienituloiset yksineläjät raportoivat muita useammin yksinäisyydestä. Korkeintaan peruskoulun suorittaneista, alle 1200 euroa bruttona kuukaudessa ansainneista tai työttömistä miehistä noin 55 prosenttia tunsi itsensä toistuvasti yksinäiseksi. Yksinelävistä naisista itsensä tunsivat useimmin yksinäisiksi työttömät, heistä lähes 50 prosenttia. Yksin eläneistä pienituloisista tai korkeintaan peruskoulun suorittaneista naisista yksinäisiä oli reilut 40 prosenttia.

Yksinelävistä miehistä meni sosiaalisesti parhaiten korkeakoulutetuilla, joista vain kolmasosa tunsi toistuvaa yksinäisyyttä. Lähes yhtä hyvä oli sosiaalinen tilanne hyvätuloisilla miehillä, ylemmillä toimihenkilöillä ja opiskelijoilla. Vain joka neljännellä yksin elävällä naisella oli toistuvaa yksinäisyyttä, jos heillä oli korkeakoulututkinto, jos he olivat ylempiä toimihenkilöitä tai jos heillä oli hyvät tulot (yli 3200 euroa kuussa).

Kuvio 1

Kuvio 2

Yksinäisyyteen liittyvät kielteiset tuntemukset ja yksinäisyyden kompensointi

Yksinäisyyteen liittyi vastaajilla monenlaisia kielteisiä tuntemuksia. Yksin elävistä miehistä ja naisista jopa kaksi kolmasosaa oli kokenut itsensä onnettomaksi, koska he tekivät asioita vain yksin. Kolmasosa yksinelävistä miehistä ja joka viides naisista oli tuntenut usein, että heillä ei ollut ketään, jonka kanssa keskustella. Miehistä joka neljäs ja naisista joka kolmas kertoi odottaneensa usein (turhaan) puhelua tai viestiä joltakulta.

Toistuvasti itsensä yksinäisiksi tuntevat raportoivat monista muistakin sosiaalisista ongelmista.  Heistä lähes neljällä viidestä oli ollut kotiin eristäytymistä, ja enemmän kuin kahdella kolmesta oli ollut masennusta, tunne elämässä epäonnistumisesta ja tunne omasta aloitekyvyttömyydestä. Yksinäisyys oli nakertanut vahvasti yksinäisyyttä tuntevien yksinasuvien itsetuntoa ja nostanut kynnystä solmia kontakteja muihin ihmisiin. Joka toinen oli tuntenut itsensä jopa ahdistuneeksi sosiaalisissa tilanteissa ja yhtä useat olivat kokeneet pelkoa omasta tulevaisuudestaan.

Yksinäiset naiset kompensoivat yksinäisyyttään hyvin usein lohtusyömisellä ja (omasta mielestään) turhalla shoppailulla. Miehet taas hakivat naisia useammin lohtua päihteistä. Yksinäisyyden lievitystä kerrottiin saadun useimmin Internetin käytöstä ja TV:n katselusta. Naiset tyypillisemmin hakivat ja saivat lohtua ystävien tapaamisesta, lukemisesta, syömisestä ja lemmikin hoidosta. Miehet olivat puolestaan turvautuneet naisia useammin päihteiden käyttöön, itsetyydytykseen ja pornon katseluun.

Kuvio 3

Miltä yksinäisyys on tuntunut?

Yksinasuvien kirjoitukset siitä, miltä yksinäisyys heistä tuntui, olivat hyvin puhuttelevia. Yksinäisyyteen liittyi ensinnäkin koko joukko ahdistavia ja kivuliaita kehon tuntemuksia:

Fyysinen kipu, rintakehän alue, krooninen kipu, pala kurkussa, musta möykky vatsassa, kuristusote, psyykkinen kipu, ei saa henkeä, hukkumiselta, hyytävän kylmä tunne, muuri ympärillä, repii sydäntä, tyhjyys sisällä, ahdistaa, ontolta ja tyhjältä, kitumiselta, tappavalta, painolta, pallona jalassa, surulta, musertavalta, levottomalta, tuskastuttavalta, eksymiseltä, raastavalta, paskalta, itkettävältä, aavemaiselta säryltä, vittumaiselta, pimeältä taivaalta.

Kehon tuntemusten rinnalla yksinäisyyden kerrottiin tuntuneen useimmiten ulkopuolisuudelta. Yksinäiset naiset nostivat esille esimerkiksi näitä asioita:

Minua ei kutsuta mihinkään mukaan, minulle on sanottu suoraan, että ovat unohtaneet kokonaan minun olemassaoloni.

Oma merkityksettömyys korostuu. Ahdistaa ja surettaa… Se realiteetti ettei ketään kiinnosta, miten pärjään tai olenko edes hengissä.

Siltä, että ketään ei kiinnosta vaikka hyppäisin katolta.

Tuntuu kuin minua ei olisi olemassa. Yksinäisyys on tappavaa hiljaisuutta.

Yksinäisyys on sitä, että jää aina ulkopuolelle. Se on sitä, että ei koskaan tule valituksi mihinkään ryhmään eikä kukaan pyydä sinua minnekään. Koskaan.

Yksinäisyys tuntuu siltä, että jos katoaisi maailmasta kukaan ei huomaisi.

Yksinäisyys tuntuu ulkopuolisuudelta, siltä ettei kukaan muista edes olemassaoloa.

Miehet puolestaan erittelivät sosiaalista ulkopuolisuuttaan esimerkiksi näin:

Siltä, että olet joen rannalla ja kaikki muut ovat toisella rannalla.

Kuin olisi haamu muiden joukossa.

Ei ole ketään jonka kanssa voisi jakaa mukaviakaan kokemuksia, saati ikäviä… Ei kutsuta juhliin mukaan. Jos itse järjestää juhlat, ketään ei tule paikalle. Jos joskus pääsee juhliin, niin yleisin kysymys on ”saako nämä tuolit ottaa”.

Tuntuu kuin en olisi olemassa ja että tekemisilläni ei ole mitään merkitystä.

Vähän siltä kuin olisi jäänyt laiturille, kun muiden juna meni jo.

Syrjäytymisen sijaan sitä tuntee enemmän olevansa syrjäytetty, yhteiskunnan ulkopuolelle tai marginaaliin sysätty.

Syvimmät pelot ja epätoivoiset ajatukset

Yksinäisyys oli aiheuttanut sekä naisille että miehille myös pelkoja. Suuri pelko oli, kuinka heille tulee käymään yksinäisenä vanhuksena. Monet pelkäsivät, että kukaan ei huomaa, kun he kuolevat yksinäisessä asunnossaan. Heistä tuntui myös, että he olivat sosiaalisesti epäonnistuneita ja huonoksi leimattuja ihmisiä, jotka eivät kelpaa kenellekään. Heidän elämällään ei ollut kenellekään merkitystä eikä kukaan kaivannut heitä. He kaipasivat läheisyyttä, mutta eivät voineet tuntea itseään halutuiksi. Miehistä tuntui melko usein että he olivat lamautuneet elämässään ja suorastaan erakoituneet kotiinsa. Osa sekä miehistä että naisista koki kuoleman olevan heille todellinen vaihtoehto ratkaisuna yksinäisyyteen.

Yksinäisten naisten itsemurha-ajatuksia:

Haluan vain tappaa itseni.

Toivoton olo, ei ole mitään uutta odotettavaa elämässä. Kaiken voisi jo jättää, mutta se tuottaisi tuskaa tyttärelle.

Tukahduttavan ahdistavalta… pettävän aviomiehen jättäminen ja tyhjään kotiin tuleminen joka ilta… Voimat ehtyivät. Ratkaisuyritys itsemurha.

Siltä, että voisi yhtä hyvin kuolla pois eikä sillä olisi mitään väliä, ei itselle eikä muille. Olenkin päättänyt, että jos sairastun vakavasti, en ota hoitoa vaan anna sairauden lopettaa kärsimykseni.

Mieluummin kuolisin kuin jatkaisin tätä elämää näin yksinäisenä.

Yksinäisten miesten itsemurha-ajatuksia:

Olen harkinnut itsemurhaakin, loputkin ystävät jättivät taaksensa kun olin todella pahassa auto-onnettomuudessa, ja vammauduin.

Toisinaan en näe mitään syytä elää.

Joskus tuntuu siltä, että voisin kuolla jo.

Kuolemanhalulta. Vihalta ja suuttumukselta elettyä elämää, entisiä ihmissuhteita ja itseä kohtaan.

Olin hyvin masentunut ja halusin kuolla. En jaksanut kiinnostua asioista ja eristäydyin kotiin. Koin, että minussa oli pakko olla jotain hyvin pahasti vialla.

Joka päivä ainoat mielessä pyörivät asiat on itsemurha, katkeruus ja viha parempiosaisia kohtaan.

Henkisen ja sosiaalisen tuen tarve

Yksinasuminen ei ole monille lainkaan ongelma, mutta samalla yksiasuvilla on merkittävästi enemmän sekä sosiaalisia että taloudellisia ongelmia. Yksinäisyyden tunteiden lisäksi muut sosiaaliset ongelmat ovat hyvin yleisiä. Niiden taustalla ovat aiemmat elämänkokemukset ja niiden muovaama alhainen itsetunto. Taustalla on voinut olla koulukiusaamista, erilaisia pettymyksiä työelämässä, sairauksia, vaikeuksia solmia ystävyyssuhteita ja pettymyksiä parisuhteiden solminnassa. Yksinelävät yksinäiset kaipaavat ihmistä, jolla olisi aikaa ja halua kuunnella heitä, ja jolta he voivat saada arvostusta ihmisinä ja miehinä ja naisina. He elävät henkisen ja sosiaalisen tuen puutteessa.

Tämä SY aineisto on kerätty Juho Saaren johtamassa yksinäisyystukijoiden verkostossa yhteistyössä Helsingin Sanomien kanssa. Aineiston tuloksia hyödynnetään ja raportoidaan nyt Yksin osana elinkaarta (YSI-hanke) -hankkeessa. Vuonna 2018 valmistuva YSI-hanke syventää tämän Väestöliiton selvityksen aihepiiriä laajemmin hyödyntämällä myös asumiskantaa sekä edustavia rekisteri- ja kyselyaineistoista saatavia tietoja. Hanketta koordinoi Emma Terämä Suomen ympäristökeskuksesta.

Lisätietoja

Osmo Kontula, tutkimusprofessori
Väestöntutkimuslaitos, Väestöliitto
040 582 7369, etunimi.sukunimi@vaestoliitto.fi