Yhdessä asuminen lapsuudessa lisää isäpuolten tukea aikuisille lapsille
Uusperheiden määrä on lisääntynyt huomattavasti useissa Euroopan maissa viimeisten vuosikymmenten aikana. Tämän vuoksi yhä useammilla lapsilla on nykyään myös isä- ja äitipuolia.
Lapsuuden perherakenteella, eli sillä kenen kanssa lapsuudessa asutaan, voi olla kauaskantoisia vaikutuksia perhesuhteisiin, mutta aiempaa tutkimusta isäpuolten ja biologisten isien tuesta aikuisille lapsille ja läheisyydestä heidän kanssaan on vain vähän.
Juuri ilmestyneessä tutkimusartikkelissa selvitimme biologisten isien ja isäpuolten antamaa tukea aikuisille lapsille. Tulokset perustuvat laajaan saksalaiseen German Family Panel -kysetutkimukseen, jossa nuoret ja keski-ikäiset aikuiset vastaavat kysymyksiin koskien vanhemmiltaan saamaansa apua ja läheisyyttä (n = 8326). Tarkastelimme aikuisten lasten isiltään ja isäpuoliltaan saamaa taloudellista, emotionaalista ja käytännön tukea sekä heihin koettua läheisyyttä.
Vertasimme toisiinsa kolmea ryhmää: (1) isäpuolet, (2) lasten äidistä eronneet biologiset isät ja (3) lasten äidin kanssa edelleen yhdessä olevat biologiset isät.
Lasten äidin kanssa edelleen asuvilta biologisilta isiltä saatiin eniten tukea ja heidät koettiin läheisimmiksi, kun taas isäpuolilta saatiin vähiten apua ja heidät koettiin etäisimmiksi. Eronneet biologiset isät sijoittuvat näiden kahden ryhmän välille.
Lisäksi tutkimme miten lapsuuden yhdessä asuminen vaikuttaa isiltä saatuun apuun ja heidän kokemiseensa läheisiksi. Vertasimme ainoastaan isäpuolia ja aikuisten lasten äidistä jossain vaiheessa eronneita biologisia isiä toisiinsa, koska biologiset isät, jotka eivät ole eronneet lastensa äidistä, ovat myös tyypillisesti asuneet lastensa kanssa koko näiden lapsuuden ajan. Yhdessä asuminen vaihteli 0 ja 18 vuoden välillä.
Mitä kauemmin lapset olivat asuneet isäpuolten ja eronneiden biologisten isien kanssa, sitä enemmän heiltä saatiin tukea ja sitä läheisemmiksi heidät koettiin. Tulos oli samansuuntainen sekä isäpuolten että eronneiden isien kohdalla, joskin yhdessä asumisen vaikutus oli suurempi isäpuolilla kuin eronneilla isillä.
Tutkimuksemme osoittaa, että isäpuolen ja lapsen suhde, joka alkaa lapsen ollessa nuorempi, voi muotoutua läheisemmäksi kuin suhde, joka alkaa lapsen ollessa teini-ikäinen tai aikuinen. Tämän tunnistaminen voi auttaa ymmärtämään uusperheiden dynamiikkaa aiempaa paremmin.
Lisätietoja:
Jenni Pettay, etunimi.sukunimi@utu.fi
Tietovuoto perustuu artikkeliin:
Pettay, J.E., Danielsbacka, M., Helle, S., Perry, G., Daly, M. & Tanskanen, A.O. (2023). Parental Investment by Birth Fathers and Stepfathers. Roles of Mating Effort and Childhood Co-residence Duration. Human Nature, 34, 276–294. https://doi.org/10.1007/s12110-023-09450-6
Viittaaminen
Tanskanen, A.O., Pettay, J.E., Danielsbacka, M., Helle, S., Perry, G. & Daly, M. (2023). Yhdessä asuminen lapsuudessa lisää isäpuolten tukea aikuisille lapsille. Tietovuoto-artikkeli 6/2023. Helsinki: Väestöliitto, Väestöntutkimuslaitos. Saatavilla: https://www.vaestoliitto.fi/artikkelit/yhdessa-asuminen-lapsuudessa-lisaa-isapuolten-tukea-aikuisille-lapsille/ [Viitattu: ##.##.20##].
Tutkimus on osa Sosiaaliset verkostot, syntyvyys ja hyvinvointi ikääntyvässä Suomessa (NetResilience) -hanketta, jossa on mukana Väestöliiton lisäksi Turun yliopisto, Helsingin yliopisto sekä Aalto yliopisto. Tutkimus on saanut rahoitusta strategisen tutkimuksen neuvostolta (STN), joka toimii Suomen Akatemian yhteydessä.
