Valtaosa yksin asuvista tapaa ystäviään tai läheisiään vähintään viikoittain

Tietovuoto / Syyskuu 2017

Ovatko yksin asuvat muita harvemmin vai muita tiiviimmin kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa? Miten yksinäisyys ja sosiaalinen kanssakäyminen ovat yhteydessä toisiinsa? Entä minkälaiset elämäntilanteet ennustavat kanssakäymisen vähäisyyttä eli sosiaalista eristyneisyyttä yksin asuvilla?

Tässä tietovuodossa tarkastellaan yksin asuvien sosiaalista elämää ja sen yhteyttä yksinäisyyden tunteeseen. Toukokuun Tietovuoto koski yksinäisyyden kokemuksia yksin asuvien keskuudessa. Tässä yksin asuvien sosiaalista elämää tarkastellaan arvioimalla, kuinka tiiviisti he ovat tekemisissä läheisten tai ystävien kanssa. Missä määrin yksinäisyyden kokemukset ja sosiaalisten kontaktien puute koskettavat samoja henkilöitä, vai onko kyse kahdesta, yksilöiden sosiaalista hyvinvointia eri tavoin kuvaavasta ulottuvuudesta?

Sosiaalinen eristyneisyys – läheiskontaktien puute

Tutkimuskirjallisuudessa sosiaalista eristyneisyyttä on mitattu hieman vaihtelevin tavoin. Läheiskontaktien tai ystävien määrän lisäksi on voitu tarkastella osallistumista erilaiseen järjestö- tai ryhmätoimintaan, parisuhteessa elämistä tai esimerkiksi kuulumista uskonnolliseen yhteisöön. Siinä missä yksinäisyys-kysymys arvioi läheisten ihmissuhteiden puutteen aiheuttamaa tunne-elämän kuormitusta, sosiaalinen eristyneisyys ja läheiskontaktien puute antaa objektiivisempaa tietoa henkilön sosiaalisesta elämästä ja läheissuhteista.

Sosiaalinen eristyneisyys ei välttämättä ole kielteistä. Toisille sosiaalinen eristäytyminen ja vähäinen osallistuminen ovat omia valintoja, eivätkä samassa määrin vahvista yksinäisyyden kokemuksia tai aiheuta ahdistusta. Toisille taas läheisten kontaktien vähäisyys ja osallistumattomuus heikentävät koettua elämänlaatua ja kulkevat käsi kädessä yksinäisyyden kokemisen kanssa. Näitä kahta läheissuhteiden piirrettä on viime vuosina alettu tarkastella yhä useammin toisistaan erillisinä sosiaalisen kanssakäymisen osa-alueina. Tutkimuksissa on myös havaittu, että sosiaalinen eristyneisyys on itsessään – yksinäisyyden kokemuksesta riippumatta – yhteydessä esimerkiksi suurempaan sairastavuuteen ja kuolleisuuteen.

Yksin asuminen ja yhteydenpito läheisiin

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen keräämässä, valtakunnallisessa, kaikille 20 vuotta täyttäneille suunnatussa Aikuisikäisten terveys ja hyvinvointi (ATH) -kyselyssä tiedusteltiin eri tavoin tapahtuvaa (kasvokkain, puhelimitse tai internetin välityksellä) yhteyden pitämistä kotitalouden ulkopuolisiin läheisiin ja ystäviin. Kysymysten pohjalta rakennettiin summamuuttuja, jonka avulla arvioitiin vastaajien sosiaalista eristyneisyyttä. Yllättäen yksin asuvat eivät suinkaan jääneet jälkeen muista sosiaalisten kontaktien suhteen. 61 prosenttia yksin asuvista aikuisikäisistä suomalaisista ja 57 prosenttia ei-yksin asuvista oli vähintään 1–2 kertaa viikossa yhteydessä läheisiinsä tai ystäviinsä useammalla eri tavalla (Kuvio 1). Noin neljäsosa sekä yksin asuvista että ei-yksin asuvista piti yhteyttä läheisiinsä viikoittain mutta yhteydenpito tapahtui pelkästään joko kasvokkain, puhelimitse tai internetin välityksellä. Tämän perusteella 85 prosenttia yksin asuvista oli siis vähintään viikoittain yhteydessä johonkuhun läheiseensä tai ystäväänsä, ei yksin asuvilla tämä osuus oli 80 prosenttia. Aikaa ja läsnäoloa vaativat yhteydenpitotavat, eli kasvokkain tai puhelimitse tapahtuva yhteydenpito, olivat kaikissa ikäryhmissä runsaampia yksin asuvilla kuin niillä, jotka eivät asuneet yksin.

Noin 15 prosenttia ATH-kyselyyn vastanneista oli yhteydessä läheisiinsä ja ystäviinsä vain 1–3 kertaa kuukaudessa. Neljä prosenttia ei pitänyt yhteyttä ystäviinsä tai läheisiinsä lainkaan tai vain muutaman kerran vuodessa. Yksin asuvien tilanne oli hieman muita parempi: kun parisuhteessa elävistä miehistä ja naisista 20 prosenttia oli korkeintaan muutaman kerran kuukaudessa yhteydessä läheisiinsä tai ystäviinsä ja muista ei yksin asuvista 19 prosenttia, jäi yksin asuvilla tämä osuus 15 prosenttiin. Niiden yksin asuvien osuus, jotka olivat yhteydessä läheisiinsä tai ystäviinsä korkeintaan muutaman kerran vuodessa tai ei lainkaan, oli 3.5 prosenttia.

Kuvio 1

Sosiaalinen eristyneisyys lisääntyy iän myötä

Sosiaalinen eristyneisyys lisääntyi iän myötä ja ero yksin asuvien ja ei yksin asuvien välillä kasvoi varsinkin naisilla (Kuvio 2, kuviossa harvoin yhteydessä tarkoittaa yhteydenpitoa korkeintaan 1–3 kertaa kuukaudessa tai harvemmin). Iän merkitys sosiaalisen kanssakäymisen vähenemisessä oli selvempi miehillä kuin naisilla. 50 vuotta täyttäneistä miehistä (sekä yksin asuvat että ei yksin asuvat) hieman useampi kuin joka viides oli yhteydessä läheisiinsä tai ystäviinsä muutaman kerran kuukaudessa – ja lähes joka kymmenes piti yhteyttä läheisiinsä vain muutaman kerran vuodessa tai ei lainkaan. Naisten kohdalla harvakseltaan ystäviin tai läheisiin yhteyttä pitävien osuus jäi selvästi pienemmäksi kuin miehillä. Yksin asuvista 50 vuotta täyttäneistä naisista hieman useampi kuin joka kymmenes oli yhteydessä ystäviinsä tai läheisiinsä 1–3 kertaa kuukaudessa ja 3 prosenttia oli sellaisia, joilla yhteydenpito jäi korkeintaan muutamaan kertaan vuodessa.

Kuvio 2

Sosiaalinen eristyneisyys ja yksinäisyys

ATH-kyselyn perusteella yksin asuvat kokivat yksinäisyyttä selvästi muita useammin. Parhaiten yksinäisyydeltä suojasi puoliso. Parisuhteessa olevista miehistä alle 3 prosenttia koki itsensä melko usein tai jatkuvasti yksinäiseksi, parisuhteessa elävistä naisista 5 prosenttia. Yksin asuvilla yksinäisyyden kokemukset olivat huomattavasti tavallisempia: yksin asuvista miehistä lähes joka viides (19 %) koki itsensä yksinäiseksi jatkuvasti tai vähintään melko usein, yksin asuvista naisista 17 prosenttia. Niistä, jotka eivät asuneet yksin, mutta joilla ei ollut parisuhdetta, yksinäisiksi koki itsensä 14 prosenttia (miehistä 12 %, naisista 15 %).

Yksinäisyyden kokemukset ja läheiskontaktien vähäisyys näyttävät menevän vain osittain päällekkäin (Kuvio 3). Eri-ikäisistä yksin asuvista miehistä ja naisista vain 3–5 prosenttia oli sellaisia, jotka ilmoittivat olevansa sekä yksinäisiä että pitävänsä yhteyttä läheisiinsä tai tuttaviinsa vain harvakseltaan (korkeintaan muutaman kerran kuukaudessa). Yksinäisyyttä kokevista valtaosa piti siis vähintään melko usein yhteyttä läheisiinsä tai ystäviinsä. Vastaavasti niistä, jotka pitivät yhteyttä läheisiinsä tai ystäviinsä harvoin, vain pienehkö osa ilmoitti olevansa jatkuvasti tai melko usein yksinäinen.

On kuitenkin hyvä muistaa, että ei yksin asuvilla muut kotitalouden jäsenet – tavallisimmin puoliso ja lapset – ovat tärkeä osa läheisverkostoa. Tätä saman talouden jäseniltä tulevaa tukea eivät yksin asuvat saa, vaan heidän sosiaalinen verkostonsa muodostuu ystävistä ja muualla asuvista läheisistä.

Arvioimalla läheisiä ihmissuhteita paitsi yksinäisyyden kokemusten myös sosiaalisen kanssakäymisen ja osallistumisen kautta huomataan, että sosiaaliseen elämään liittyvät haasteet koskettavat jo melkoisen suurta joukkoa yksin asuvista. Lähes joka neljäs yksin asuva nainen ja lähes 35 prosenttia yksin asuvista miehistä koki joko toistuvaa yksinäisyyttä tai oli harvakseltaan – korkeintaan muutaman kerran kuukaudessa – yhteydessä ystäviin tai läheisiin. Iäkkäämmillä yksin asuvilla yksinäisyyden kokemukset vähenivät mutta sosiaalinen eristyneisyys kasvoi, nuorilla tilanne oli päinvastainen. Varsinkin yksin elävien miesten kohdalla sosiaalisen elämän kaventuminen alkaa kuitenkin jo melko varhain, ennen 40. ikävuotta.

Kuvio 3

Yhteydenpito läheisiin ja elämäntilanne

Sosiaalinen eristyneisyys on vahvasti sidoksissa koulutustaustaan ja elämäntilanteeseen. Vähiten koulutettujen ja yksin asuvien keskuudessa harvakseltaan yhteyttä läheisiinsä pitävien osuus oli lähes 20 prosenttia, kun korkeammin koulutetuilla yksin asuvilla se jäi noin 10 prosenttiin. Vähiten koulutetuista yksin asuvista miehistä lähes kymmenesosa oli sellaisia, jotka olivat yhteydessä läheisiinsä korkeintaan muutaman kerran vuodessa.

Keski-ikäiset työttömät erottuivat selvästi muihin yksin asuvien ryhmiin verrattuna vähäisemmän sosiaalisen kanssakäymisen suhteen (Kuvio 4, harvoin yhteydessä tarkoittaa korkeintaan 1-3 kertaa kuukaudessa tai harvemmin tapahtuvaa yhteydenpitoa). Myös pitkäaikaisesta sairaudesta kärsivät tai työkyvyttömyyden vuoksi työelämästä poissaolevat olivat tässä suhteessa selvästi muita heikommassa asemassa. Varsinkin yksin asuvien nuorten kohdalla sairaus tai työkyvyttömyys ennusti vahvasti vähäistä yhteydenpitoa läheisiin tai ystäviin. Myös toimeentulovaikeudet olivat yhteydessä vähäisempään yhteydenpitoon muiden kanssa, joskaan eivät yhtä selvästi kuin työssäkäynti. Toimeentuloaan heikkona pitävistä yksin asuvista 17 prosenttia kertoi olevansa harvakseltaan yhteydessä läheisiinsä, kun toimeentuloaan hyvänä pitävillä tämä osuus oli 12 prosenttia. Heikon toimeentulon ja vähäisten läheiskontaktien yhteys vahvistui vanhemmissa ikäryhmissä.

Kuvio 4

Sosiaaliseen osallistumiseen vaikuttavat tekijät ovat hyvin samansuuntaisia kuin yksinäisyyteen yhteydessä olevat tekijät. Taloudellinen tai muu huono-osaisuus ennustaa sosiaalista syrjäytymistä myös silloin, kun syrjäytymistä arvioidaan sosiaalisen verkoston ja osallistumisen näkökulmasta. On tärkeää huomata, että läheiskontaktien vähäisyys kohdistui osittain eri henkilöihin kuin yksinäisyyden kokemus. Vaikka yksin asuvat olivat keskimäärin jopa hieman useammin tekemisissä läheistensä tai ystäviensä kanssa kuin ei-yksin asuvat, ei yksin asuvien läheisverkostoon kuuluvat usein myös kotitaloudessa asuvat muut henkilöt, jotka yksin asuvalta puuttuvat. Näin väestöryhmittäiset erot sosiaalisessa kanssakäymisessä ovat todennäköisesti vielä suuremmat, kun sosiaalista elämää ja läheissuhteita arvioidaan sekä yksinäisyyden kokemuksen että läheisten ihmissuhteiden ja muun sosiaalisen kanssakäymisen kautta.

ATH-aineisto on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen keräämä, koko aikuisikäistä suomalaisväestöä koskeva tutkimus. Vuonna 2015 tutkimukseen osallistui runsaat 20.000 henkilöä. Aineistoa hyödynnetään VN-TEAS Yksin osana elinkaarta (YSI) -hankkeessa, jota koordinoi Emma Terämä Suomen Ympäristökeskuksesta.

Lisätietoja

Erikoistutkija Anneli Miettinen