Uusperheiden lasten auttamishalukkuus on heikompaa
Viimeisten vuosikymmenten aikana uusperheiden määrä on kasvanut huomattavasti, mikä tarkoittaa, että entistä useammilla on niin sanottuja uusperheenjäseniä, kuten uusvanhempia, jotka ovat liittyneet perheeseen biologisen vanhemman solmiman uuden parisuhteen myötä.
Perhe on tärkein epävirallisen avun lähde, ja aiemman tutkimuksen perusteella tiedämme, että uusvanhemmille annetaan vähemmän apua kuin biologisille vanhemmille. Emme kuitenkaan tiedä onko perherakenne yhteydessä siihen, kuinka aikuisten lasten velvollisuuteen auttaa vanhempiaan asennoidutaan.
Tutkimuksessamme hyödynsimme saksalaista German Family Panel -kyselyaineistoa (n = 8709), jossa tiedusteltiin nuorten ja keski-ikäisten aikuisten perhesuhteista ja yleisistä auttamisasenteista. Tarkastelimme, onko vastaajien oma perherakenne yhteydessä siihen mieltävätkö he aikuisten lasten velvollisuudeksi auttaa avun tarpeessa olevia vanhempiaan. Perherakenteella tarkoitamme sitä, onko vastaajalla biologisia ja/tai uusvanhempia.
Tutkimuksessa selvisi, että vastaajat, joilla oli uusvanhempia olivat vähemmän taipuvaisia mieltämään, että vanhempien auttaminen olisi aikuisten lasten velvollisuus verrattuna vastaajiin, joilla oli vain biologisia vanhempia. Vastaajat, joilla ei ollut omia vanhempia lainkaan elossa olivat muita vahvemmin sitä mieltä, että lasten tulee huolehtia vanhemmistaan, mikäli nämä ovat avun tarpeessa.
Lisäksi tuloksemme osoittavat, että riippumatta vastaajan omasta perherakenteesta, miehet olivat taipuvaisempia kuin naiset ja nuoremmat vastaajat taipuvaisempia kuin vanhemmat vastaajat mieltämään vanhempien auttamisen lasten velvollisuudeksi. Tämä viittaa siihen, että kielteisemmin lasten auttamisvelvollisuuteen suhtautuvat ne, jotka ovat luultavammin iäkkäiden vanhempien auttajia, sillä hoiva lankeaa useammin naisten tehtäväksi ja vanhemmilla vastaajilla on todennäköisemmin iäkkäitä vanhempia, jotka tarvitsevat huolenpitoa.
Tutkimuksemme osoittaa, että näkemykset aikuisten lasten velvollisuudesta auttaa ikääntyviä vanhempia ovat yhteydessä henkilöiden omaan perhetaustaan. Tämä korostaa perherakenteiden moninaisuuden huomioimisen tärkeyttä, kun kartoitetaan yleisiä mielipiteitä hoivan järjestämisestä ja suunnitellaan ikääntyvien hyvinvoinnin turvaamiseen tähtäävää hoivapolitiikkaa.
Lisätietoja
Hans Hämäläinen, etunimi.sukunimi@utu.fi
Tietovuoto perustuu artikkeliin:
Hämäläinen, H., Tanskanen, A. O., Kääriäinen, J., & Danielsbacka, M. (2024). Research note: Family structure and attitudes toward filial obligations among younger and middle-aged adults. Journal of Family Research, 36, 178–191. https://doi.org/10.20377/jfr-972
Viittaaminen
Hämäläinen, H., Tanskanen, A. O., Kääriäinen, J., & Danielsbacka, M. (2024). Uusperheiden lasten auttamishalukkuus on heikompaa. Tietovuoto-artikkeli 7/2024. Helsinki: Väestöliitto, Väestöntutkimuslaitos. Saatavilla: https://www.vaestoliitto.fi/artikkelit/uusperheiden-lasten-auttamishalukkuus-on-heikompaa/ [Viitattu: ##.##.20##].
Tutkimus on osa Sosiaaliset verkostot, syntyvyys ja hyvinvointi ikääntyvässä Suomessa (NetResilience) -hanketta, jossa ovat mukana Väestöliiton lisäksi Turun yliopisto, Helsingin yliopisto sekä Aalto yliopisto. Tutkimus on saanut rahoitusta strategisen tutkimuksen neuvostolta (STN), joka toimii Suomen Akatemian yhteydessä.
