FINSEX: Uskollisuus lisääntyy

Tietovuoto / Elokuu 2017

Uskollisuutta odotetaan

Julkisesta keskustelusta voisi saada kuvan, että seksuaalinen uskottomuus olisi suomalaisissa parisuhteissa yhä yleisempää. Todellisuus on kuitenkin toista. Trendinä on ollut jo pitkään uskollisuuden lisääntyminen. Se ilmenee myös uskollisuuteen liittyvissä asenteissa. Niitä on mitattu FINSEX-tutkimuksessa pitkällä aikavälillä kysymällä, tulisiko aviovaimon tai aviomiehen tilapäinen syrjähyppy hyväksyä.

Nämä asiat hyväksyttiin 1970-luvun alussa paljon nykypäivää yleisemmin. Silloin nuoresta sukupolvesta joka kolmas oli ne valmis hyväksymään. Nykyään tällaisen uskottomuuden hyväksyy eri-ikäisistä miehistä ja naisista enää vain 5–15 prosenttia, naiset vielä miehiä harvemmin. Vuoden 2015 tutkimuksessa uskottomuuteen suhtauduttiin tiukemmin kuin koskaan sitä ennen. Kun tähän lisää vielä sen, että aiemmin tehdyssä eurooppalaisessa vertailussa (Kontula, 2008; Kontula, 2009) suomalaisten asenteet uskottomuuteen olivat kaikkein tiukimmat, niin Suomi on suorastaan seksuaalisen uskollisuuden mallimaa.

Kuvio 1 ja 2

Uskottomuus vähenee

Uskollisuuteen on suhtauduttu aiempaa tiukemmin myös käytännössä. Eri parisuhdemuodoissa sekä miehet että naiset raportoivat vuonna 2015 vähemmän uskottomuutta kuin aiemmissa tutkimuksissa. Uskottomuutta on mitattu tässä sen perusteella, oliko parisuhteissa elävillä ollut viimeisen vuoden aikana useampi kuin yksi seksikumppani. Miehillä näitä kokemuksia oli vuonna 2015 verrattuna 1990-lukuun vain noin kolmasosa ja naisilla noin puolet. Muutos oli ollut siis hyvin merkittävä. Uskottomuus oli vähentynyt tätä vähemmän erillissuhteissa, joissa uskottomuutta oli ollut huomattavasti enemmän kuin avioliitoissa tai avoliitoissa. Kun kumppanin kanssa ei asuta yhdessä, niin sekä miehet että naiset sallivat itselleen enemmän seksuaalisia vapauksia. Niihin myös suhtaudutaan ymmärtäväisemmin.

Kuvio 3 ja 4

Muita suhteita on luonnollisesti raportoitu enemmän, kun niitä tutkitaan pidemmällä aikavälillä kuin vain viimeisen vuoden aikana. Tutkimuksessa oli kysymys, olivatko vastaajat koskaan solmineet ulkopuolisia tai rinnakkaisia suhteita nykyisen tai jonkin aiemman suhteensa aikana. Tähän vastasi myöntävästi vuonna 2015 39 prosenttia miehistä ja 30 prosenttia naisista. Nämäkin luvut olivat hieman alhaisemmat kuin aiemmissa tutkimuksissa. Koska ne kattavat koko elämän, ne eivät voi kovin paljoa muuttua muutamassa vuodessa.

Pääsääntöisesti ulkopuolisia suhteita oli ollut elämän aikana vain yhden, kahden tai kolmen henkilön kanssa. Ulkopuolisen suhteen joskus kokeneista miehistä kolmasosalla oli ollut yksi suhde ja toisella kolmasosalla suhteita oli ollut kaksi tai kolme. Vastaavista naisista joka toisella oli ollut vain yksi ulkopuolinen suhde ja kolmasosalla oli ollut kaksi tai kolme suhdetta. Joka kymmenennellä uskottomalla miehellä oli ollut ulkopuolisia suhteita elämän aikana vähintään kymmenen henkilön kanssa. Naisista vain kahdella prosentilla oli näin monia kumppaneita.

Uskottomuus nykyisessä suhteessa

Kun vastaajilta kysyttiin, oliko heillä ollut nykyisen avo- tai avioliittonsa aikana muita seksisuhteita, niin tähän vastasi vuonna 2015 myöntävästi 22 prosenttia naimisissa olleista miehistä ja 13 prosenttia vastaavista naisista. Avoliitossa asuvilla vastaavat luvut olivat 13 prosenttia miehillä ja 8 prosenttia naisilla. Miehillä nämä luvut olivat  jopa puolittuneet 1990-luvun alkuun verrattuna. Naisilla uskottomuus ei ollut avioliitoissa paljoa muuttunut, mutta avoliitoissa se oli puolittunut kuten miehilläkin. Uskottomuustrendit olivat siis selvässä laskussa. Naimisissa olevista molemmista sukupuolista neljä prosenttia kertoi, että heillä oli ollut jossakin vaiheessa jokin jatkuva rinnakkaissuhde, joka ei ollut siis mikään tilapäinen suhde.

Niistä miehistä, jotka olivat olleet aiemman elämänsä aikana uskottomia, 41 prosenttia oli ollut uskoton myös nykyisessä parisuhteessaan. Naisilla vastaava osuus oli 26 prosenttia. Miehillä on ollut siis naisia suurempi taipumus jatkaa uskottomuutta parisuhteissaan.

Miehillä uskottomuus nykyisen parisuhteen aikana oli ollut yleisintä noin 40-vuotiaana. Naisilla se oli ollut yleisintä alle 30-vuotiaana. Kaikenikäisistä avo- ja avioliitoissa olleista miehistä seitsemällä prosentilla ja naisista neljällä prosentilla oli ollut ainakin kaksi seksikumppania viimeisen vuoden aikana. Heillä oli siis ainakin yksi kumppani, joka ei ollut heidän oma puolisonsa. Nämä osuudet olivat puolittuneet 1990-luvun jälkeen 30–40-vuotiailla miehillä. Myös alle 40-vuotiailla naisilla ne olivat vähentyneet selvästi. Yli 60-vuotiailla uskottomuutta oli ollut melko vähän eikä siinä ei ollut tapahtunut paljoakaan muutoksia.

Kuvio 5 ja 6

Vastaajilta kysyttiin erikseen, oliko heillä ollut viimeisen vuoden aikana missään vaiheessa kahta tai useampaa samanaikaista sukupuolisuhdetta. Vuonna 2015 tällaisen tilanteen myönsi viisi prosenttia naimisissa olleista miehistä ja neljä prosenttia vastaavista naisista. Tämä tarkoittanee jatkuvampaa rinnakkaissuhdetta. Avoliitossa vastaavat osuudet olivat miehillä kolme prosenttia ja naisilla kaksi prosenttia. Molemmilla sukupuolilla nämä luvut olivat tuntuvasti alemmat kuin vuosien 1999 ja 2007 vastaavissa tutkimuksissa. Uskottomuus oli laskenut merkittävästi myös tämän kysymyksen vastausten perusteella.

Kenen kanssa ollaan uskottomia

Aika usein on oltu uskottomia useampien henkilöiden kanssa. Niistä miehistä, joilla oli ollut ulkopuolinen suhde nykyisen parisuhteensa aikana, kahdella kolmasosalla oli ollut suhde useamman kuin yhden kumppanin kanssa. Vastaavista naisista sen sijaan lähes joka toisella oli ollut muu seksuaalisuhde vain yhden henkilön kanssa. Kumppanilleen uskottomista miehistä 14 prosentilla ja naisista 4 prosentilla oli ollut näitä muita kumppaneita vähintään 10. Miehillä uskottomuus oli siis ollut naisia useammin monisuhteista. Miehillä on ollut naisia matalampi kynnys jatkaa suhteiden solmimista muiden kanssa sen jälkeen, kun kumppanille on oltu uskottomia ensimmäistä kertaa.

Noin puolet nykyisen parisuhteen aikaisista muista suhteista oli ollut sellaisia, joissa sen molemmat osapuolet olivat olleet varattuja. Naisilla (54 %) tämä tilanne oli ollut vähän miehiä (41 %) useammin. Kumppani oli ollut näissä tapauksissa avio- tai avoliitossa jonkun toisen kanssa. Aika monet olivat olleet kuitenkin uskottomia myös jonkun vapaan henkilön kanssa. Lisäksi noin joka kymmenes ei tiennyt oliko heidän uusi kumppaninsa ollut vapaa vai varattu. Yleensä kumppanin suhde jonkun vapaan henkilön kanssa koetaan uhkaavammaksi omalle suhteelle kuin suhde varatun kanssa.

Uskottomuus eripituisissa parisuhteissa

Uskottomuutta oli ollut suunnilleen saman verran eripituisen ajan kestäneissä parisuhteissa. Miehistä noin joka kymmenennellä ja naisista noin joka kahdennellakymmenennellä oli ollut ulkopuolinen suhde riippumatta oman parisuhteen pituudesta. Merkillepantavaa oli se, että miehillä näitä suhteita oli ollut viimeisen vuoden aikana vuonna 2015 merkittävästi aiempaa harvemmin kaikissa alle 40 vuotta kestäneissä parisuhteissa. Naisilla vastaava vähennys keskittyi alle 10 vuotta kestäneisiin suhteisiin. Sitä pidempään kestäneissä suhteissa naisten uskottomuus oli ollut jo aiemminkin suhteellisen harvinaista.

Kuvio 7 ja 8

Pitkäaikaisemmissa parisuhteissa eläneille oli luonnollisesti kertynyt yhteisten vuosien myötä muita useammin kokemusta muista suhteista. Vasta muutamia vuosia kestäneissä parisuhteissa vain muutama prosentti raportoi uskottomuudesta sen hetkisen parisuhteen aikana. Yli 20 vuotta kestäneissä suhteissa tämä osuus oli miehillä noin 25 prosenttia ja naisilla noin 15 prosenttia. Nämä jälkimmäiset osuudet olivat miehillä 1990-luvulla vielä noin 40 prosentin luokkaa. Naisilla ajalliset muutokset olivat sen sijaan pieniä. Kokemukset pitkäaikaisemmista rinnakkaissuhteista olivat keskittyneet vähintään yli 20 vuotta kestäneisiin parisuhteisiin. Houkutus niiden solmimiseen oli lisääntynyt pitkäaikaisissa parisuhteissa koettujen pettymysten myötä.

Kuinka salaisia ovat muut seksuaalisuhteet

Muita seksuaalisuhteita nykyisen parisuhteensa aikana solmineista miehistä ja naisista noin 70 prosenttia raportoi, että hänen puolisonsa ei ollut tiennyt näistä suhteista. Niiden salaamista oli helpottanut se, että suuri enemmistö näistä suhteista oli jäänyt tilapäisiksi. Niistä kumppaneista, joiden tietoon kumppanin muut suhteet olivat tulleet, joka neljäs oli ne hyväksynyt. Näissä tapauksissa suhteita ei oltu välttämättä salattu siksi, että kumppanin oli tiedetty suhtautuvan niihin ymmärtäväisesti. Koska kumppanit olivat nämä suhteet hyväksyneet, niin näitä kokemuksia ei voi pitää uskottomuutena.

Suunnilleen joka toinen kumppaninsa uskottomuuden tietoonsa saaneista oli suhtautunut tilanteeseen mustasukkaisesti. Tämä luku on ennakko-odotuksiin verrattuna yllättävän alhainen. Alle kymmenesosa olisi halunnut päättää parisuhteensa kumppaninsa uskottomuuden vuoksi. Näissä suhtautumistavoissa ei ollut suurempia eroja sen suhteen kuinka kauan kyseinen parisuhde oli kestänyt.

Mikä on motivoinut uskottomuuteen

Vuoden 2015 tutkimuksessa oli ensimmäistä kertaa kysymys siitä, mikä oli motivoinut vastaajia solmimaan muita seksuaalisuhteita nykyisen parisuhteensa aikana. Heille oli annettu valittavaksi muutamia valmiita vaihtoehtoja. Kysymyksiin vastasi 137 miestä ja 102 naista, jotka olivat olleet nykyiselle kumppanilleen uskottomia.

Ulkopuolisten suhteiden solmimisen motiiveissa oli miehillä ja naisilla muutamia kiinnostavia eroja. Miehet (45 %) olivat tarttuneet naisia (34 %) hanakammin eteen tulleeseen houkuttavaan tilanteeseen, kun taas naisia oli motivoinut muihin suhteisiin merkittävästi miehiä useammin ongelmalliseksi koettu suhde oman puolison kanssa (naiset 39 %, miehet 16 %) tai sitten rakastuminen uuteen kumppaniin (naiset 25 %, miehet 9 %). Puolison vähäistä seksuaalista halua käytti perusteluna 28 prosenttia miehistä ja 20 prosenttia naisista. Noin joka neljäs (miehet 27 %, naiset 23 %) vastasi, että muu suhde oli vain tapahtunut ilman mitään tiedostettua motiivia. Pelkistettynä naisten motiiveissa olivat siis keskeisiä suhteisiin ja tunteisiin liittyvät asiat, kun taas miehillä keskeisiä olivat seksiin ja tiettyyn tilanteeseen liittyvät motiivit.

Uskottomuustaipumukset

FINSEX-tutkimuksen muiden tulosten perusteella yksittäisistä asioista erityisen vahvasti uskottomuustaipumukseen liittyi molemmilla sukupuolilla hyväksyvä henkilökohtainen asenne muita suhteita kohtaan. Jos vastaaja hyväksyi naimisissa olevan seksisuhteet muiden kuin oman kumppanin kanssa, niin miehistä 72 prosentilla ja naisista 63 prosentilla oli ollut näitä suhteita. Jos vastaaja kertoi voivansa ylläpitää seksisuhdetta yhtä aikaa useamman henkilön kanssa, niin puolet näistä miehistä ja naisista oli solminut ulkopuolisia suhteita. Jos vastaajat olivat ehdottomasti eri mieltä näistä arvoihin liittyvistä asioista, niin vain muutamalla prosentilla oli kokemusta muista suhteista. Joskus vastaan tullut houkutus oli saanut nämäkin ihmiset joustamaan aika ehdottomasta kielteisestä periaatteestaan.

Kun vertaa nykyisen parisuhteensa aikana ulkopuolisia suhteita solmineita miehiä ja naisia, niin naisten kokemusten taustalla oli miehiä useammin se, että heillä oli ollut useammin itsetyydytystä ja he olivat olleet tyytymättömämpiä seksielämäänsä. He raportoivat myös miehiä useammin kumppaninsa halun puutteesta ja parisuhteensa koskettelun ja seksistä puhumisen vähäisyydestä. Miehillä taas taustalla oli naisia useammin lukumääräisesti runsaammat aiemmat seksisuhteet ja toiveet suuremmasta seksin määrästä nykyisessä parisuhteessa. Tilapäisiä ulkopuolisia suhteita solmineista miehistä joka neljäs oli lisäksi ainakin joskus maksanut seksistä. Naisia tällaiset suhteet eivät olleet kiinnostaneet.

Miehillä muiden suhteiden taustalla olivat olleet naisia useammin määrälliset asiat ja naisilla taas laadulliset asiat. Naiset ovat lievittäneet syyllisyydentunteitaan uskottomuutta oikeuttavilla tunnetekijöillä, kun taas miesten taipumuksena oli ollut hakea uusia valloituksia seksuaaliseen ansioluetteloonsa. Nämä motiivit olivat kuitenkin molemmilla sukupuolilla heikentyneet. Sen seurauksena suomalaiset ovat nykyisin uskollisempia kuin koskaan ennen. Uskollisuudesta on tullut parisuhteiden tärkeä kriteeri, jonka perusteella mitataan sitä, rakastaako ja haluaako kumppanini vain ja ainoastaan minua. Uskottomuus veisi luottamuksen oman erityisaseman jatkumiseen toisen sydämessä. Tätä halutaan välttää niin pitkään kuin mahdollista.

Lähteet

Kontula, Osmo. 2009. Between Sexual Desire and Reality: The Evolution of Sex in Finland. The Family Federation of Finland: The Population Research Institute D49/2009. Helsinki.

Kontula, Osmo. 2008. Halu & Intohimo: Tietoa suomalaisesta seksistä. Otava. Helsinki

Lisätietoja

Osmo Kontula, tutkimusprofessori
Väestöntutkimuslaitos, Väestöliitto
040-582 7369, etunimi.sukunimi@vaestoliitto.fi