Suuret ikäluokat, ystävyys ja isovanhemmuus

Aineistona käytämme suuria ikäluokkia, eli vuosina 1945–50 syntyneitä suomalaisia edustavaa Sukupolvien ketju -kyselyä vuodelta 2012. Vastaajia oli noin 2300, joista 57 prosenttia oli naisia. Kysyimme, kuinka monta läheistä ystävää heillä on. Lisäksi kysyimme myös mm. arviota läheisten sukulaisten määrästä, vastaajan taloudellisesta tilanteesta sekä terveydestä.

Suurilla ikäluokilla on yleensä viisi läheistä ystävää

Suurten ikäluokkien edustajalla on keskimäärin runsaat kuusi ystävää. Yleisin ilmoitettu määrä on viisi. Ilman yhtään ystävää kertoi olevansa kolme prosenttia (ks. Taulukko). Miehet olivat naisia useammin ilman yhtään läheistä ystävää, sillä miehistä viisi ja naisista kaksi prosenttia ilmoitti läheisten ystävien määrän nollaksi. Toisaalta miehet ilmoittivat hyvin suuria ystävälukuja selkeästi naisia useammin. Jopa 24 prosenttia miehistä ja 15 prosenttia naisista laski, että läheisiä ystäviä on enemmän kuin kymmenen. Miesten joukosta löytyi muutamia, joilla on satoja ystäviä.

Miten ystävien määrä vaihtelee elämäntilanteen mukaan?

Läheisten ystävien määrä on molemmilla sukupuolilla yhteydessä ilmoitettuun läheisten sukulaisten määrään. Useat sukulaisuussuhteet siis eivät näytä verottavan läheisten ystävien määrää, päinvastoin. Myös uskonnollisuus oli yhteydessä korkeaan ystävälukuun. Erityisesti heillä, jotka ilmoittivat uskonnon olevan hyvin tärkeä osa elämää, oli enemmän ystäviä kuin uskontoa ei lainkaan tai jonkun verran tärkeänä pitävillä.

Vastaajan siviilisäädyllä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä ystävien määrään. Myöskään sillä, oliko vastaaja palkkatyössä vai ei, koulutuksen tasolla, koetulla terveydellä tai vastaajien sisarusten määrällä ei ollut yhteyttä ilmoitettuun läheisten ystävien lukumäärään.

Naisten kohdalla taloudellinen tilanne oli yhteydessä ystävien määrään: mitä parempi koettu taloudellinen tilanne, sitä enemmän ystäviä. Vastaavaa yhteyttä ei löytynyt miehiltä.

Lapsenlapsia usein tapaavalla on myös enemmän ystäviä

Entä isovanhemmuus? Vastaushetkellä 79 prosentilla vastaajista oli lapsia ja 64 prosentilla oli lapsenlapsia. (Lapsiin ja lapsenlapsiin laskettiin tässä sekä vastaajan omat että puolison kautta tulleet jälkeläiset.) Yhteydenpitoa kysyttiin pyytämällä vastaajalta arvio siitä, kuinka usein hän on ollut yhteydessä eri lastenlasten kanssa viimeisten 12 kuukauden aikana henkilökohtaisesti, puhelimitse, sähköpostitse tai muuten internetin välityksellä. Yhteydenpito lapsenlapsiin luokitellaan tässä kolmeen ryhmään: ne vastaajat, jotka eivät tavanneet lapsenlapsiaan lainkaan tai harvemmin kuin kerran kuukaudessa (noin 14 %), ne jotka tapasivat heitä 1-3 kertaa kuukaudessa (33 %), ja ne joilla oli yhteys lapsenlapsiin viikoittain tai sitä useammin (51%). Jos vastaajalla oli lapsenlapsia useamman lapsen kautta, laskimme keskiarvon yhteydenpidosta eri lapsenlapsi-ryhmin.

Sillä, oliko vastaajalla lapsia tai lapsenlapsia, ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä ystävien määrään. Lapsettomilla ja lapsenlapsettomilla vastaajilla ei siis ollut merkittävästi vähemmän tai enemmän ystäviä kuin muilla suurten ikäluokkien edustajilla.

Kun tarkasteltiin ainoastaan niitä vastaajia, jotka olivat isovanhempia, ilmeni kiintoisa yhteys. Sekä isoisillä että isoäideillä oli useampi ystävä, mitä tiheämmin he olivat yhteydessä lapsenlapsiinsa. Tämä yhteys säilyi tilastollisesti merkitsevänä myös sen jälkeen, kun huomioitiin vastaajien taloudellinen tilanne, koulutus, terveys, uskonnon merkitys ja lastenlasten määrä. Yhteydenpidon lisäksi vain uskonnollisuudella oli merkitsevää yhteyttä ystävien määrään sekä isoisien että isoäitien kohdalla, kun muut tekijät oli huomioitu.

Isoäideillä oli myös useampi läheinen ystävä, kun terveydentila oli erittäin hyvä, ja taloudellinen tilanne vähintään kohtuullinen. Isoäideillä lastenlasten lukumäärällä oli myös lievä vaikutus ystäväpiirin laajuuteen: mitä enemmän lapsenlapsia, sen useampi ystävä. Tämä vaikutus kuitenkin selittyi miltei kokonaan sillä, miten tiiviisti isoäiti oli yhteydessä lapsenlapsiinsa.

Kuvio näyttää ennustetun keskiarvon ystävien määrälle suhteessa lastenlasten tapaamisen tiheyteen sen jälkeen, kun yllä mainitut muut muuttujat on vakioitu. Verrattuna isovanhempaan, joka tapaa lapsenlapsia harvoin tai ei koskaan, isovanhemmalla joka tapaa heitä vähintään viikoittain on enemmän kuin yksi ystävä lisää – naisilla 1,2 ystävää ja miehillä 1,6 ystävää. Tulos on erityisen mielenkiintoinen kun muistamme, miten harva muu tekijä vaikutti miesten ystävien määrään tässä analyysissa.

Auttaako yhteydenpito lapsenlapsiin siis saamaan ystäviä tai päinvastoin? Sitä ei voi päätellä tämän aineiston perusteella, koska kaikki tiedot kerättiin samana ajankohtana. Ystävillä ja yhteyksillä lastenlapsiin on tuskin suoraa vaikutusta toisiinsa. Todennäköisempää on, että samat tekijät lisäävät sosiaalisuutta sekä vastaajan elämänpiirin aikuisiin että lapsiin. Naisten kohdalla saattaa olla, että ne tekijät, jotka ovat pitäneet isoäitiä terveenä ja toimeentuloa kohtuullisena, auttavat huolehtimaan ystävistä ja myös mahdollistavat aktiivisen osallistumisen lastenlasten elämään.

Ainakaan aktiivinen isovanhemmuus ei kutista ystäväpiiriä – pikemmin päinvastoin.

Lisätietoja

Anna Rotkirch
etunimi.sukunimi@vaestoliitto.fi

Taustaa Sukupolvien ketju kyselystä:

Danielsbacka, M. y.m.: Sukupolvien vuorovaikutus: Auttaminen ja yhteydenpito suurten ikäluokkien ja heidän lastensa elämässä. Väestöntutkimuslaitos D/58, Väestöliitto, 2013.

Viittaaminen

Rotkirch, Anna. (2016). Suuret ikäluokat, ystävyys ja isovanhemmuus. Tietovuoto-artikkeli 10/2016. Helsinki: Väestöliitto, Väestöntutkimuslaitos. Saatavilla: https://www.vaestoliitto.fi/artikkelit/suuret-ikaluokat-ystavyys-ja-isovanhemmuus/ [Viitattu: ##.##.20##].