Sosiaalinen tuki on yhteydessä lastensaantiaikeisiin Suomessa

Ihmiset tekevät päätöksiä lastensaannista ottaen huomioon vanhemmuuden kustannukset ja hyödyt. Lasten kasvattaminen vaatii paljon resursseja, ja läheisten tuki onkin ratkaisevan tärkeää. Suomen kaltaisissa maissa, joissa perheen molemmat vanhemmat tai yksinhuoltajaperheen ainoa vanhempi yleensä käyvät töissä, sosiaalisen verkoston tarjoama epävirallinen tuki helpottaa esimerkiksi työn ja perheen yhteensovittamista. Sosiaaliselta verkostolta saatu tuki, joko käytännön avun tai emotionaalisen tuen muodossa, voi olla tärkeä viimeinen sysäys sille, että nyt on oikea aika saada (lisää) lapsia. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että runsaampi sosiaalinen tuki vaikuttaa haluun saada lapsia.

Tutkimusten mukaan isovanhemmat ovat sosiaalisessa verkostossa niitä, jotka auttavat eniten lasten kasvatuksessa. Näin ollen heiltä saatu tuki on luultavasti hyvin tärkeää lastensaantiaikeiden kannalta. Tuen saaminen muilta perheenjäseniltä ja ystäviltä saattaa myös olla yhteydessä lastensaannin suunnitteluun, mutta verkoston erilaisilta jäseniltä saadun tuen välisiä eroja on tutkittu vähän. Lisäksi eri lähteistä saadun tuen vaikutukset saattavat liittyä toisiinsa. Sosiaalista tukea koskevan kirjallisuuden mukaan yksilöillä on usein mieltymyksiä tuen tarjoajien suhteen, ja isovanhemmat ovat yleensä ensimmäinen valinta. Jos isovanhempia ei ole saatavilla tai he eivät pysty auttamaan, ihmiset kääntyvät muiden puoleen, kuten toisten sukulaisten, ei sukua olevien ja virallisten palvelujen puoleen. Tämä tarkoittaa, että muilta saatu tuki voisi korvata isovanhemmilta saatua tukea.

Tarkastelimme kahdessa tuoreessa tutkimuksessa, miten omilta vanhemmilta (eli mahdollisilta tai nykyisiltä isovanhemmilta) ja muilta sosiaaliseen verkostoon kuuluvilta saatu tuki liittyi lastensaantia koskeviin suunnitelmiin. Lisäksi selvitimme, onko muilta saatu tuki tärkeämpää silloin, kun vanhemmilta ei ole saatavilla tukea. Tutkimuksissa käytettiin Generations and Gender Surveyn Suomea koskevaa osa-aineistoa yhdistettynä rekisteritietoihin. Tutkimuksessa oli mukana 18–45-vuotiaita Suomessa asuvia, satunnaisotannalla poimittuja vastaajia.

Luottavatko suomalaiset nuoret aikuiset läheisten tukeen suunnitellessaan lastensaantia?

Tutkimuksissa tarkasteltiin sekä emotionaalista tukea, jolla tarkoitetaan sitä, että on joku, johon voi luottaa, että käytännön tukea eli taloudellista ja konkreettista apua. Aiempien tutkimusten perusteella oletettiin, että kaikentyyppinen apu verkoston jäseniltä olisi yhteydessä lastensaantia koskeviin suunnitelmiin. Havaitsimme kuitenkin, että se, miten tuki oli yhteydessä lastensaannin suunnittelemiseen, vaihteli tuen tyypin ja vastaanottajan sukupuolen, iän sekä sen mukaan, oliko vastaaja parisuhteessa vai ei.

Ensinnäkin vain omilta vanhemmilta ja muilta sukulaisilta saatu taloudellinen tuki oli yhteydessä systemaattisesti suurempaan todennäköisyyteen suunnitella lastensaantia. Toiseksi vanhemmilta saatu emotionaalinen tuki ei ollut yhteydessä lastensaantisuunnitelmiin, ja muilta verkoston jäseniltä kuin vanhemmilta saatu emotionaalinen tuki oli yhteydessä suurempaan todennäköisyyteen suunnitella lastensaantia vain kahdessa eri ryhmässä. Tutkimuksessa mukana olleet 36–40-vuotiaat naiset suunnittelivat todennäköisemmin lastensaantia, jos he saivat emotionaalista tukea muilta verkoston jäseniltä kuin vanhemmiltaan (kuvio 1).

Lisäksi emotionaalinen tuki lisäsi lastensaannin suunnittelun todennäköisyyttä 26–30-vuotiailla miehillä ja naisilla, joilla ei ollut kumppania (kuvio 2). Tämä viittaa siihen, että niille, jotka haluavat lapsia mutta eivät ole parisuhteessa, sosiaalisen verkoston tuki on tärkeää.

Kolmanneksi, kun tarkasteltiin muilta verkoston jäseniltä kuin vanhemmilta saatua käytännön tukea, sillä oli merkitystä kahdelle ryhmälle: parisuhteessa oleville nuorille aikuisille ja yli 40-vuotiaille miehille. Muilta verkoston jäseniltä saatu käytännön tuki oli yhteydessä suurempaan todennäköisyyteen suunnitella lapsia 18–25-vuotiaiden, parisuhteessa olevien miesten ja naisten keskuudessa (mutta ei muun ikäisillä vastaajilla; kuvio 3).

Lisäksi käytännön tuen saaminen hieman yllättäen vähensi todennäköisyyttä lastensaannin suunnitteluun kaikilla 41–45-vuotiailla miehillä. Lastensaantisuunnitelmat tässä iässä olivat kaiken kaikkiaan harvinaisia, ja käytännön tuen saaminen laski lastensaannin suunnittelemisen todennäköisyyden käytännössä nollaan. Tämä saattaa tarkoittaa, että näillä miehillä oli elämässään haasteita, johon he tarvitsivat käytännön apua, mikä ei ole ihanteellista lastensaannin kannalta (kuvio 4).

Voiko muilta saatu tuki korvata isovanhemmilta saadun tuen?

Lopuksi tarkastelimme eri tukilähteiden välistä vuorovaikutusta. Vertailimme lastensaantisuunnitelmien todennäköisyyttä niiden välillä, joiden vanhemmat olivat elossa ja joiden vanhemmat olivat kuolleet. Tällä halusimme selvittää, voisiko muilta verkoston jäseniltä saatu tuki kompensoida isovanhempien avun puutetta.

Tarkastelimme joukkoa, jolla ei ollut elossa molempia biologisia vanhempia ja havaitsimme, että ne, jotka saivat emotionaalista tukea muilta verkoston jäseniltä, suunnittelivat todennäköisemmin lastensaantia kolmen vuoden tähtäimellä kuin ne, jotka eivät saaneet tällaista tukea. Mielenkiintoista oli, että vaikka lastensaannin suunnittelu oli yleisesti todennäköisempää heillä, joiden molemmat vanhemmat olivat elossa, emotionaalisen tuen saaminen muilta verkoston jäseniltä nosti lastensaannin suunnittelun todennäköisyyden heidän tasolleen myös siinä joukossa, joiden molemmat vanhemmat eivät olleet elossa. Tämä tulos tarkoittaa, että muut voivat osittain korvata isovanhemmilta saatavaa tukea.

Tuen saaminen Suomessa

Ainoastaan vanhemmilta ja muilta sukulaisilta saatu taloudellinen tuki oli selvästi yhteydessä lastensaannin suunnitteluun kaikissa tarkastelluissa ryhmissä. Emotionaalisella ja muulla käytännön tuella oli jonkin verran vaikutusta vain tietyille ryhmille. Nämä tulokset olivat jossain määrin yllättäviä Suomessa, joissa lapsiperheiden käytettävissä olevien rahansiirtojen ja palvelujen määrä on huomattava. On mielenkiintoista, että sukulaisten taloudellisella tuella on edelleen merkitystä lasten saamista koskevissa päätöksissä. Tämä voi johtua siitä, että lasten kasvattaminen tulee yhä kalliimmaksi. Uskomme kuitenkin, että verkoston jäsenten antama tuki auttaa ihmisiä tuntemaan itsensä varmemmiksi siitä, että he pystyvät huolehtimaan lapsistaan. Maissa, joissa julkiset palvelut eivät ole yhtä kattavia, läheisten antaman tuen merkitys saattaa olla vielä suurempi kuin Suomessa.

Lisätietoja

Alyona Artamonova, tutkija

Venla Berg, johtava tutkija

Teksti perustuu artikkeleihin:

Artamonova, A., Sorsa, T., Berg, V., Hägglund, A. E., & Rotkirch, A. (2024). Social Resources are Associated with Higher Fertility Intentions in Contemporary Finland. Comparative Population Studies, 49: 81-116.

Artamonova, A., Sorsa, T., Berg, V., Hägglund, A. E., & Rotkirch, A. (2023–2024). Counting on parents or others? The role of social support for fertility intentions in Finland. Finnish Yearbook of Population Research, 57: 165–190.

Viittausohje

Artamonova, A. & Berg, V. (2024). Sosiaalinen tuki on yhteydessä lastensaantiaikeisiin Suomessa. Tietovuoto-artikkeli 5/2024. Helsinki: Väestöliitto, Väestöntutkimuslaitos. Saatavilla: https://www.vaestoliitto.fi/artikkelit/sosiaalinen-tuki-on-yhteydessa-lastensaantiaikeisiin-suomessa/ [Viitattu: ##.##.20##].