Perhepolitiikka koetaan yhteiseksi asiaksi

Barometri perustuu yli 2500 henkilön vastauksiin kevään 2018 kyselyssä. Tuloksia on verrattu kolmeen aiempaan Perhebarometriin perhepolitiikasta. Vastaajat toivoivat vuonna 2018 erityisesti lapsiperheille työajan joustoja, parempaa tukea köyhille lapsiperheille ja perheille oikeutta päättää itse siitä kuinka heidän käytössään olevat perhevapaat käytännössä jaetaan. Barometri herätti ilmestyttyään melko paljon huomiota (esim. HS pääkirjoitus). Sitä oli edeltänyt yhteiskunnallinen keskustelu perhevapaiden uudistamisesta.

Tämä Tietovuoto täydentää uuden Perhebarometrin tuloksia siltä osin, että kansalaisten perhepoliittisia toiveita eritellään tässä tarkemmin ikäryhmittäin. Samalla tarkastellaan, miten toiveet eroavat ikäryhmittäin lapsiperheissä asuvilla ja muilla saman ikäisillä vastaajilla. Näistä asioista on toivottu tarkentavia tietoja Perhebarometrin ilmestymisen jälkeen. Tässä Tietovuodossa keskitytään vuoden 2018 perhepoliittisen kyselyn tuloksiin.

Perhevapaamallien kannatus

Selvästi kannatetuin perhevapaamalli oli se, jossa vanhemmat voivat vapaasti päättää kumpi käyttää vanhempain- ja hoitovapaat silloin kuin lapsi on alle kolmevuotias. Lapsiperheissä asuvista neljä viidestä kannatti tätä ainakin jossakin määrin (viisiportaisella asteikolla: kannattaa täysin – ei kannata lainkaan) ikäryhmästään riippumatta. Muilla vastaajilla vastaava osuus oli noin 70 prosenttia myöskin ikäryhmästä riippumatta. Naisista vain kuusi prosenttia ja miehistä noin kymmenen prosenttia ei kannattanut vanhempien vapaata päätösoikeutta. Lapsiperheissä asuvista joka kymmenes ja muista joka viides ei osannut ottaa asiaan kantaa.

Kuvio 1

Seuraavaksi eniten kannatettiin sitä, että isyysvapaata pidennettäisiin nykyisestä yhdeksästä viikosta kolmeen kuukauteen. Sitä kannatti ainakin jossakin määrin kaksi kolmasosaa kaikista vastaajista, myös lapsiperheissä asuvista. Muutoin vastaajien iällä ei ollut erityistä yhteyttä tähän näkemykseen, mutta alle 30-vuotiaiden ikäryhmässä sille oli vähemmän kannatusta. Lapsiperheissä asuneet kannattivat isyysvapaan pidentämistä jonkin verran muita vastaajia enemmän.

Vastaajista noin 40 prosenttia kannatti ainakin jossakin määrin vanhempainvapaiden jakamista tasan isän ja äidin kesken (noin 3 kuukautta kummallekin) ja hoitovapaiden porrastusta siten, että sen tasokorvaus olisi vähän alempi (260 euroa) toisen ja kolmannen vuoden aikana. Yhtä monet kannattivat sitä, että luovuttaisiin nykyisestä hoitovapaasta ja vanhemmilla olisi sen sijaan mahdollisuus lyhentää työaikaansa ja pitää osa-aikaista hoitovapaata. Näihin näkemyksiin ei paljoa liittynyt se elettiinkö lapsiperheissä. Tulokset eivät vaihdelleet paljoa sen mukaan minkä ikäisistä vastaajista oli kyse. Joustavuuden lisääminen miellytti eniten nelikymppisiä lapsiperheissä asuneita.

Kaikkein vähiten perhevapaiden eri malleista kannatettiin sitä, että hoitovapaa ulotettaisiin korkeintaan lapsen toiseen ikävuoteen asti (nyt kolmanteen ikävuoteen asti). Sitä kannatti ainakin jossain määrin vain reilu viidesosa sekä lapsiperheissä asuneista että muista vastaajista. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että nykyistä kotihoidon tukea ei haluttu lyhentää. Alle 30-vuotiaista lapsiperheissä asuvista hieman muita useammat kannattivat tätä perhevapaamallia. Muilla vastaajilla ikä ei liittynyt juuri lainkaan tähän näkemykseen. Joka kymmenes lapsiperheissä asuvista ja joka viides muista vastaajista ei osannut ottaa tähän asiaan kantaa.

Perhepoliittisten toimenpiteiden tärkeys

Perhevapaamallien lisäksi Väestöliiton perhepoliittisessa kyselyssä kysyttiin kuinka tärkeänä vastaajat pitävät yhtätoista erilaista lapsiperheitä koskevaa perhepoliittista toimenpidettä. Niitä arvioitiin viisiportaisella asteikolla: hyvin tärkeä – ei lainkaan tärkeä.

Kaikkein tärkeimmiksi perhepoliittisiksi toimenpiteiksi arvostettiin joustava työaika pienten lasten vanhemmille ja enemmän ja paremmat osa-aikatyön mahdollisuudet pienten lasten vanhemmille. Joustavaa työaikaa piti ainakin melko tärkeänä vähän yli 90 prosenttia ja osa-aikatyön lisämahdollisuuksia vajaat 90 prosenttia lapsiperheissä asuvista. Näiden toimenpiteiden arvostus oli yhtä suurta eri ikäryhmissä. Myös muista vastaajista reilut 80 prosenttia piti näitä molempia kaikissa ikäryhmissä vähintään melko tärkeinä. Niiden arvostaminen tärkeiksi perhepoliittisiksi toimenpiteiksi läpäisee siis koko väestön.

Kuvio 2

Kuvio 3

Lapsiperheiden asumisen tukemisen tärkeyden suhteen mielipiteet vaihtelivat paljon enemmän. Alle 30-vuotiaista lapsiperheissä asuvista lähes kaikki pitivät asumisen tuen tarvetta vähintään melko tärkeänä. 30–40-vuotiailla lapsiperheessä asuvilla tämä osuus oli noin 70 prosenttia ja yli 50-vuotiailla noin 80 prosenttia. Perheen oma asumistilanne heijastuu varmasti siihen, kuinka tärkeäksi asumisen tukeminen koetaan. Lapsiperheiden asumisen tukeminen koetaan joka tapauksessa tärkeäksi panostuksen kohteeksi perhepolitiikassa.

Kysymys kosketti juuri lapsiperheiden asumisen tukemista. On siksi helppoa ymmärtää, että muut vastaajat kuin lapsiperheissä asuvat eivät arvostaneet tätä tukea yhtä tärkeäksi. Alle 30-vuotiaista ei lapsiperheessä asuvista joka toinen piti lapsiperheiden asumisen tukemista ainakin melko tärkeänä ja sitä vanhemmista ikäryhmistä tätä mieltä oli noin 40 prosenttia. Muut kuin lapsiperheissä asuvat toivovat yleensä asumisen tasapuolista tukemista ja siksi erityisesti lapsiperheille suunnattua tukea ei pidetä yhtä tärkeänä kuin lapsiperheissä.

Toinen perhepoliittinen toimenpide, joka jakoi vahvasti lapsiperheissä asuvia ja muita vastaajia, on tuloveroalennus ihmisille, joilla on huollettavia lapsia. Eri-ikäisistä lapsiperheissä asuvista vastaajista noin 70–80 prosenttia piti tällaista tuloveroalennusta ainakin melko tärkeänä perhepoliittisena toimenpiteenä. Muista vastaajista tätä mieltä oli vajaa puolet. Tämä arvotusero selittyy varmasti sillä, että ehdotettu veronalennus kohdistuisi vain lapsiperheille.

Isyysvapaan pidentämistä pidettiin tärkeämpänä alle 40-vuotiaiden ikäryhmissä verrattuna sitä vanhempiin ikäryhmiin. Tämä ikäero oli aivan sama sekä lapsiperheissä asuvilla että muilla vastaajilla. Isyysvapaata siis arvostetaan hieman enemmän niissä ikäryhmissä, joissa se joko olisi tai voisi olla ajankohtaista.

Mahdollisuutta ulottaa lapsen kotihoidon tuki siihen saakka kunnes lapsi aloittaa koulun piti ainakin melko tärkeänä noin puolet sekä lapsiperheissä asuneista että muista vastaajista. Muita useammin sitä pitivät tärkeänä alle 30-vuotiaat lapsiperheissä asuvat. Heillä on tästä päätellen useimmin intressejä hoitaa yhtä tai useampaa lasta kotona useampia vuosia.

Erillistä 200 euron lapsilisää vähävaraisille lapsiperheille piti ainakin melko tärkeänä noin kolme neljästä lapsiperheessä asuneesta ja kaksi kolmasosaa muista vastaajista. Nämä näkemykset eivät juurikaan vaihdelleet vastaajien iän mukaan. Merkillepantavaa on se, että niiden vastaajien joukossa, jotka eivät eläneet lapsiperheessä, tunnettiin aika vahvaa solidaarisuutta köyhiä lapsiperheitä kohtaan. Köyhien lapsiperheiden tuki koettiin siis lähes kaikissa tapauksissa perhepoliittisesti oikeudenmukaiseksi.

Lapsiperheissä asuvista kolme neljästä ja muista vastaajista noin puolet piti melko tärkeänä sitä, että lapsilisien maksaminen jatkuisi siihen asti kun lapsi täyttää 18 vuotta (nykyisin 17 ikävuoteen asti). Näissä vastauksissa ei ollut juuri eroja ikäryhmissä. Lapsilisien huomattavaa korottamista (esim. 90 euroa kuukaudessa) pidettiin sen sijaan ainakin melko tärkeänä muita useammin lapsiperheissä asuvien alle 30-vuotiaiden ikäryhmässä. Tätä mieltä oli neljä viidestä. Tätä vanhemmista lapsiperheissä asuvista vastaavaa mieltä oli noin 60 prosenttia ja muista vastaajista reilut 40 prosenttia, myös alle 30-vuotiaista. Lapsilisänä maksettavan summan tärkeys korostuu siten erityisesti nuorimmissa lapsiperheissä.

Samaa ikäeroa näkyy myös siinä, kuinka tärkeinä pidettiin kotihoidontuen tai vanhempainpäivärahan korottamista. Niitä pitivät muita tärkeämpinä alle 30-vuotiaat lapsiperheissä asuvat. Lasta kotona hoitavalle maksettavan kotihoidontuen korottamista piti ainakin melko tärkeänä alle 30-vuotiaista lapsiperheessä asuvista yhdeksän kymmenestä, kun sitä vanhemmilla vastaava osuus oli noin 70 prosenttia. Muilla vastaajilla nämä osuudet oli vähän yli puolet ikäryhmästä riippumatta. Tulokset kertovat siitä, että kotihoidontuen merkitys on suurin nuorena lapsia hankkineilla ja muutoinkin asian ajankohtaiseksi kokevilla.

Vanhempainpäivärahan korotuksen 90 prosenttiin edeltäneistä tuloista (nyt 70 %) koki ainakin melko tärkeäksi kolme neljästä alle 30-vuotiaista lapsiperheessä asuvista. Muun ikäisillä osuus oli noin 60 prosenttia ja muilla vastaajilla se oli noin puolet ikäryhmästä riippumatta. Myös vanhempainpäivärahaa pidetään tärkeimpänä silloin, jos lapsia on hankittu tai suunnitellaan hankittavaksi melko nuorena.

Kyselyssä tiedusteltiin myös tulisiko olla verovähennys heille, jotka hankkivat ensimmäisen lapsen ennen 25. ikävuotta. Tällaista verotukea piti ainakin melko tärkeänä vain joka neljäs vastaaja kussakin ikäryhmässä niin lapsiperheissä kuin muissakin vastaajissa. Hyvin merkittävä poikkeus tästä säännöstä olivat alle 30-vuotiaat lapsiperheessä asuvat, joista jopa kaksi kolmesta piti tätä verovähennystä tärkeänä. Tässä tulee esille kuinka sen hetkiseen perhevaiheeseen voi täsmällisesti kohdistua tietty perhepoliittinen toimenpide, jota ei sen ikävaiheen jälkeen koeta enää niin tärkeäksi.

Kuvio 4

Kuvio 5

Iän ja elämänvaiheen merkitys perhepoliittisille odotuksille

Perhebarometrikyselyn tulosten yksi pääviesti on, että sekä lapsiperheissä asuvien että varsinkin muiden vastaajien näkemyksiin ja toiveisiin ei paljoakaan liittynyt se, minkä ikäisistä vastaajista oli kyse. Kysyttäessä kuinka vahvasti kannatettiin vanhempainvapaiden eri malleja, vastaajien iällä ei ollut juuri mitään yhteyttä siihen, kuinka yleisesti kutakin mallia kannatettiin.

Perhepoliittisten toimenpiteiden tärkeyttä kartoittaneissa kysymyksissä muilla vastaajilla oli paljon solidaarisuutta lapsiperheissä asuvia kohtaan. Lapsiperheiden asumisen tukemista ja verovähennyksiä he pitivät vähemmän tärkeinä kuin lapsiperheissä asuneet. Myöskään lapsilisien korottamista ja maksamista lapsen 18. ikävuoteen asti sekä kotihoidontukena maksettavan summan korottamista he eivät pitäneet yhtä tärkeinä kuin lapsiperheet itse. Muut vastaajat ymmärsivät kuitenkin yhtä hyvin köyhien lapsiperheiden tilanteen ja toivoivat sille parannusta.

Joustava työaika ja osa-aikatyön mahdollisuuksien lisääminen olivat erityisen tärkeitä sekä lapsiperheissä että muiden vastaajien parissa. Myös isyysvapaan pidennys koettiin näissä vastaajaryhmissä yhtä tärkeäksi, ja muita useammin sitä pidettiin tärkeänä alle 40-vuotiaiden ryhmässä. Muiden vastaajien joukossa vastaajien ikä näkyi tämän lisäksi vain suhtautumisessa lapsiperheiden asumisen tukeen, jonka tärkeäksi kokeminen väheni vähitellen vastaajan iän lisääntymisen myötä.

Lapsiperheissä asuvista alle 30-vuotiaiden vastaukset erottuivat sitä vanhempien vastaajien tärkeänä pitämistä perhepoliittisista toimenpiteistä muutamissa asioissa. Nuorena lapsia hankkineet arvostivat muita enemmän lapsiperheiden asumisen tukemista, kotihoidon tukena maksettavan summan korottamista, lapsilisän korottamista, vanhempainpäivärahan korottamista ja verovähennystä alle 25-vuotiaana lapsen hankkineille. Myös hyvin tärkeänä 200 euron erillistä lapsilisää pitävien osuus oli muita korkeampi alle 30-vuotiaille lapsiperheessä eläville.

Tämä kaikki kertoo siitä, että taloudellisen toimeentulon merkitys korostui sitä enemmän mitä nuoremmista lapsiperheistä on kyse. Näillä tekijöillä on varmasti merkitystä silloin kun nuoret ihmiset harkitsevat lapsen tai lasten hankkimista. Parannuksilla näihin perhepoliittisiin tukiin voisi olla myönteistä merkitystä perheiden hyvinvoinnin lisäksi myös suomalaisten syntyvyyteen.

Kun katsoo tarkemmin, mitä perhepoliittisia toimenpiteitä eri-ikäiset lapsiperheissä asuvat pitivät hyvin tärkeinä, niin joustava työaika ja osa-aikatyö korostuivat 30–40-vuotiaiden ikäryhmässä. 40–50-vuotiaiden ikäryhmässä puolestaan lapsilisien ulottaminen lapsen 18. ikävuoteen asti. Nämä tiedot viestivät siitä, että elämänvaiheella on merkitystä sille, mitä perhepoliittisia tukia erityisesti arvostetaan. Tämä ei kuitenkaan peitä alleen sitä, että perhepoliittisia tukia arvostetaan sangen tasaisesti vastaajien ikäryhmistä ja perheasemasta riippumatta.

Perhepoliittisena erityisryhmänä ovat erityisesti lisää taloudellista tukea kaipaavat köyhät nuoret lapsiperheet. Sille ryhmälle kohdennettava lisätuki olisi hyvin perusteltu perhepoliittinen toimenpide. Köyhien lapsiperheiden tuen tarve tuli kaikkein korostetuimmin esiin myös tämän perhepoliittisen kyselyn avoimessa kysymyksessä, jossa pyydettiin vastaajien näkemyksiä siitä, mikä olisi heidän mielestään erityisen tärkeä kohde perheiden hyvinvoinnin edistämiseksi. Viesti oli hyvin selvä: köyhien lapsiperheiden tilannetta tulee korjata.

Lisätietoja

Osmo Kontula, tutkimusprofessori
Väestöntutkimuslaitos, Väestöliitto

Lähde

Osmo Kontula: 2020-luvun perhepolitiikkaa. Perhebarometri 2018. Väestöntutkimuslaitos. Katsauksia E 52/2018. Väestöliitto. Helsinki. 135 s.

Viittaaminen

Kontula, O. (2018). Perhepolitiikka koetaan yhteiseksi asiaksi. Tietovuoto-artikkeli 12/2018. Helsinki: Väestöliitto, Väestöntutkimuslaitos. Saatavilla: https://www.vaestoliitto.fi/artikkelit/perhepolitiikka-koetaan-yhteiseksi-asiaksi/ [Viitattu: ##.##.20##].