Lapsettomuus ja koulutustaso Suomessa

Tietovuoto / Maaliskuu 2017

Väestöntutkimuslaitos osallistui äskettäin julkaistun lapsettomuutta Euroopassa käsittelevän kirjan kirjoittamiseen. Kirjan artikkelit käsittelevät lapsettomuuden trendejä ja syitä. Kuten kirjan toimittajat Michaela Kreyenfeld ja Dirk Konietzka huomauttavat, lapsettomuus on herkkä ja ristiriitaisia tunteita herättävä asia. Se voi johtua hyvin eri syistä – maailmankatsomuksesta, kumppanin puutteesta, tai hedelmättömyydestä – ja myös merkitä lapsia vailla elävälle hyvin eri asioita eri elämänvaiheissa. Tässä Tietovuodossa esitämme tuoretta tietoa koulutustason yhteydestä lapsettomuuteen Suomessa.

Lapsettomien tilastointi saattaa kuulostaa yksinkertaiselta, mutta on yllättävän hankalaa. Eurooppalaiset tilastot kuten Eurostat eivät luotettavasti seuraa lapsettomien osuuksia. Esimerkiksi miesten lapsettomuudesta on saatavissa tarkempaa tietoa vain muutamista maista. Samoin muuttoliikkeet vaikeuttavat tilastointia – ihminen, joka on nuorena lähtenyt maasta, tai vasta aikuisena saapunut maahan, voi väestötilastoissa näkyä lapsettomana, vaikka hänelle olisi syntynyt lapsia. Ennen kaikkea lastenhankinnan myöhentyminen elinkaaressa haastaa tutkijoita: on vaikeaa ennakoida, miten moni 35-vuotias tällä hetkellä lapseton eurooppalainen vielä tulee saamaan lapsia.

Korkeasti koulutettujen naisten lapsettomuus

Kirjasta nousee kaksi yllättävääkin uutta trendiä. On pitkään ollut tiedossa, että lapsettomien aikuisten määrä on kasvanut merkittävästi viime vuosikymmenten aikana. Lapsettomien osuus on maasta riippuen tyypillisesti kasvanut 50-100 prosenttia eli välillä jopa kaksinkertaistunut, jos vertaa toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan (Miettinen et al. 2015). Tosin tuo sodanjälkeinen aika olikin perheellistymisen ja lisääntymisen kulta-aikaa. 1900-luvun alussa lapsettomien osuudet olivat paljon korkeampia, lähempänä nykytilannetta.

Nyt on kuitenkin joukko maita, joissa lapsettomuus ei ole merkittävästi kasvanut, tai se on ensin kasvanut mutta sitten lähtenyt laskuun. Esimerkiksi Ranskassa 1960-luvulla syntyneiden naisten kesken lapsettomien osuus on tasaisesti ollut noin 12 prosenttia. Ruotsissa se on ollut noin 15 prosenttia, mutta laskenut muutaman prosenttiyksikön. Isossa Britanniassa 30-vuotiaiden lapsettomien naisten osuus oli korkeampi kymmenen vuotta sitten kuin tänä päivänä, mikä viittaa siihen, että lopulliset lapsettomuusluvut pienenevät.

Toiseksi kirjasta ilmenee, ettei lapsettomuus enää yhdisty niin selvästi korkeasti koulutettuihin naisiin. Koulutuserot äidiksi tulon suhteen ovat Euroopassa ehkä pienenemässä. Yhä useampi nainen kouluttautuu, jolloin koulutetut naiset eivät ole enää niin harvinainen ja valikoitunut joukko. Valtaosa koulutetuista naisista myös toivoo lapsia, ja äitiyden ja ansiotyön yhdistäminen on tullut huomattavasti helpommaksi kuin mitä se oli ensimmäisille koulutetuille naisten sukupolville. Siten esimerkiksi Ruotsissa lapsettomuus on viime aikoina laskenut erityisesti korkeasti koulutettujen naisten kesken.

Koulutus ja lapsettomuus Suomessa

Entä meillä? Kuvio 1 esittää lapsettomuuden yhteyden koulutustasoon 40–44-vuotiailla naisilla ja miehillä Tilastokeskuksen vuoden 2015 tietojen pohjalta.

Lapsettomuudessa Suomi poikkeaa Euroopan ja erityisesti muiden Pohjoismaiden tilanteesta. Meillä lapsettomia on kautta historian ollut suhteellisen paljon, ja sama trendi jatkuu. Kuten ensimmäisestä, vihreästä pylväästä ilmenee, 40–44-vuotiaiden miesten joukosta 29 prosenttia ja saman ikäisten naisten joukosta 20 prosenttia oli vailla biologista lasta. Muissa Pohjoismaissa naisten lapsettomuus on alle 15 prosenttia.

Suomessa niin miesten kuin naistenkin kesken korkein lapsettomien osuus oli niillä, joilla on korkeintaan perusasteen koulutus tai joiden koulutustieto puuttuu. Suomalaisen miesten kesken lapsettomien osuus alenee koulutustason lisääntyessä. Miesten joukossa on niitä, jotka tulevat saamaan lapsia vielä 44. ikävuoden jälkeen, mutta se ei ole kovin yleistä. Sama koulutuksen ja lapsettomuuden välinen yhteys toistuu useissa muissa maissa, joskaan ei aina näin voimakkaana.

Naisilla lapsettomien osuus on taas selvästi tasaisemmin jakautunut koulutusryhmien välillä. Muissa maissa koulutusryhmien väliset erot ovat myös päinvastaisia kuin Suomessa, ja vähän koulutetut naiset ovat useammin äitejä kuin meillä. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa 1960-luvulla syntyneiden naisten kesken koulutustaso nostaa tasaisesti lapsettomuutta niin, että lapsettomien osuus on vain 10 prosenttia vähiten koulutettujen naisten kohdalla mutta 22 prosenttia korkeasti koulutettujen naisten kohdalla.

Vähän koulutetuilla runsaasti lapsettomuutta

Lopuksi havainnollistamme ajallista kehitystä Suomessa. Kuviot 2a ja 2b esittävät lapsettomien osuuksia korkeimman saavutetun koulutustason mukaan eri vuosina syntyneillä suomalaisilla.

Kuvio 2a

Kuviosta 2a ilmenee, että miesten lapsettomuus on lisääntynyt tasaisesti kaikissa koulutusryhmissä. Samalla miesten korkeampi koulutustaso vähentää lapsettomuutta jokaisessa ikäryhmässä.

Kuvio 2b

Naisten tilanne on aivan erilainen, kuten Kuvio 2b osoittaa. Kun vielä 1940-luvuilla ja 1950-luvun alkuvuosina syntyneillä naisilla lapsettomuus oli yleisintä korkeasti koulutetuilla, on nuoremmissa ikäluokissa koulutuksen vaikutus lähes päinvastainen. Vähiten koulutettujen naisten lapsettomuus kohoaa erityisen paljon alkaen vuosien 1955–59 syntymäkohorteista. Perusasteen koulutuksen varassa olevien naisten kesken lapsettomien osuus on vuosina 1965–1969 syntyneillä selvästi korkeammalla tasolla kuin keski-asteen tai korkea-asteen naisilla. Sen sijaan nuorimmissa ikäryhmissä, joita on seurattu vain 40. ikävuoteen asti, on merkkejä siitä, että ylemmän korkeakoulutuksen saaneet naiset taas edustaisivat korkeinta lapsettomuuden tasoa.

Tässä kannattaa huomioida, että kuvioiden 1 ja 2 aineistot ja ikäryhmät ovat osittain erilaisia, joten luvut eivät ole suoraan yhteismitallisia. Väestön koulutusrakenne on myös tänä aikana muuttunut dramaattisesti: vanhimmissa kohorteissa on ylemmän korkea-asteen tutkinnon suorittaneita hyvin vähän, vain muutamia prosentteja. Koulutusekspansion myötä vähintään keskiasteen koulutus on nuorimmissa ikäryhmissä jo yli 90 prosentilla naisista. Miesten keskuudessa vähintään keskiasteen koulutuksen suorittaneiden osuus on pienempi, mutta silti yli 80 prosenttia.

Suomen syntyvyys laskee nyt kuudetta vuotta peräkkäin, ja lapsettomuudella on siihen merkittävä vaikutus. Nähtäväksi jää, vakiintuuko Suomessa lapsettomien osuus noin joka viidennen naisen kohdalle, kuten jossain maissa näkyy tapahtuvan. Vai kasvaako lapsettomien osuus edelleen – vai lähtisikö se päinvastoin meilläkin jossain vaiheessa laskuun?

Lisätietoja

Anna Rotkirch (etunimi.sukunimi@vaestoliitto.fi)

Anneli Miettinen (etunimi.sukunimi@vaestoliitto.fi)

Lähteet

Kreyenfeld, Michaela and Dirk Konietzka (2017) Childlessness in Europe: Contexts, Causes and Consequences. London: Springer.

Miettinen, A., A. Rotkirch, I. Szalma, A. Donno and M-L. Tanturri (2015) Increasing childlessness in Europe: Time trends and country differences. Families And Societies, Working Paper 33 (2015).

Rotkirch, Anna & Miettinen, A (2017) Childlessness in Finland. Teoksessa M. Kreyenfeld and D. Konietzka (toim.) Childlessness in Europe: Contexts, Causes and Consequences, ss. 139-158. London: Springer.