Korona-ajasta koituneet huolenaiheet
Keväällä 2020 alkanut koronaepidemia on vaikuttanut merkittävästi kaikkien suomalaisten sosiaaliseen ja yksityiseen elämään. Sen lisäksi ihmiset ovat saaneet lukea päivittäin siitä, kuinka epidemia on edennyt Suomessa ja maailmalla ja mitä ohjeita ja suosituksia viranomaiset päivittäin ovat antaneet koronaongelman lievittämiseksi ja rajoittamiseksi.
Keväällä 2020 monet yhteiskunnat, Suomi mukaan lukien, reagoi koronapandemiaan voimakkaasti. Ajanjakso rajoitti merkittävästi ihmisten käytännön elämää ja lopetti lähes kokonaan matkustamisen ja vähensi tai esti muiden ihmisten tapaamista. Varsinkin viranomaistiedotteet herättivät paljon huolenaiheita. Huolta aiheuttivat koko yhteiskunnan tulevaisuus, läheisten ihmisten tulevaisuus ja turvallisuus sekä se miten itselle tulee käymään.
Koronapandemian puhjettua, alkukesästä 2020, toteutettiin ihmisten kokemista huolenaiheista ja uhkista laaja laadullinen tutkimus, jossa ihmiset kuvailivat, millaisia huolia ja uhkia he olivat korona-aikakaudella tunteneet ja pohtineet mielissään.
Tutkimusaineisto
Keväällä 2020 Osmo Kontula valmisteli verkkokyselyn aiheesta ja sopi sen julkaisemisesta Helsingin Sanomien kanssa. Verkkokyselyyn vastasi Helsingin Sanomien nettisivun kautta touko-kesäkuussa 2020 yhteensä 3 690 ihmistä, 2 897 naista ja 715 miestä. Vastaajat jakautuivat melko tasaisesti eri ikäryhmiin.
Kyselyssä oli yhteensä 25 kysymystä, joista 10 oli avoimia. Vastaajat saattoivat näissä kysymyksissä kirjoittaa vastuksensa vapaasti sille varattuun tilaan. Yksi tutkimuksen kysymys käsitteli korona-ajasta koituneita huolenaiheita.
- Onko koronaepidemia herättänyt mielessäsi joitakin erityisiä pelkoja tai huolenaiheita? Jos kyllä, kerro niistä omin sanoin.
Tähän kysymykseen vastattiin hyvin aktiivisesti. Teksteistä on tehty temaattinen analyysi. Koska kyseessä on laadullinen tutkimus, tuloksista ei koosteta mitään tilastoja tai prosenttilukuja.
Yleisimmät huolenaiheet
Ihmisten vastauksia lukiessa nousi esille monia toistuvia, yleisimpiä huolenaiheita. Hieman yllättävää oli se, että henkilökohtaiseen elämään liittyvien huolenaiheiden sijasta useimmin vastaajat kantoivat huolta koko yhteiskunnan mahdollisesta kielteisestä kehityksestä tai koronasta läheisille koituvista ongelmista.
- Yleisesti: Suomen ja maailman talous ja kielteiset vaikutukset yhteiskuntaan.
- Pelko, että koronaepidemia ei lopu koskaan.
- Huoli läheisten terveydestä.
- Pelko omasta tai läheisten kuolemasta.
- Pelko jatkuvan yksinäisyyden kielteisistä vaikutuksista.
- Pelko koronan kielteisistä vaikutuksista mielenterveysasioihin.
- Uutisoinnista ja rajoitustoimista koituneet haitat.
- Huoli ihmissuhteista yleensä – mitä niille tapahtuu ja voidaanko muita ihmisiä enää koskaan halata.
Huolena maailman ja Suomen talous sekä koko yhteiskunnan murros
Sangen monet ihmiset kertoivat kokevansa huolta koronan vuoksi joko koko maailmasta tai vaikutuksista Suomen yhteiskunnan tulevaan kehitykseen. Uhkia nähtiin taloudellisessa kehityksessä ja yhteiskunnan reilussa velkaantumisessa. Tämän pelättiin johtavan lisääntyvään sosiaaliseen eriarvoisuuteen ja köyhyyteen. Koronan koettiin uhkaavan koko yhteiskunnan hyvinvointia ja varsinkin uutta sukupolvea.
”Suomen tilannetta enemmän minua huolestuttaa maailmantilanne. Köyhempien maiden terveydenhuolto, suurvaltojen nokittelu ja EU:n kestäminen. Huolestuttaa myös ilmastokriisin jääminen pandemian jalkoihin.”
”Pelkään hyvinvointiyhteiskunnan puolesta. Olen aika varma, että tulevaisuudessa heikossa asemassa olevat joutuvat kärsimään lisää esimerkiksi palveluiden supistumisesta ja hintojen noususta (esim. sairaalamaksut, lääkekatto).”
”Valtion köyhtyminen kotimaisen ja EU:n löysän rahankäytön ja velkaantumisen kautta on valtava uhka tulevaisuuden kaikille osa-alueille. Monet alkavat myös haluta totalitaristista valvontaa ihmisille, esim. vastuuttamisen ja valistuksen sijaan, mikä vie henkiseen taantumaan ja rappeuttaa myös hyvinvoinnin.”
Kuolemanpelkoa
Yksi rankimmista korona-aikaan liittyvistä peloista oli kuolemanpelko. Se oli joko henkilökohtainen uhka tai sitten pelättiin läheisten ihmisten kuolemaa. Ajatus siitä, että kuolema kohtaisi omaa puolisoa tai lasta koettiin hyvin ahdistavaksi. Kuolemanpelkoa pitivät yllä päivittäiset tiedotteet koronan vuoksi kuolleiden lukumääristä. Oman kuoleman pelättiin aiheuttavan myös ylipääsemättömiä ongelmia omille läheisille.
”Tämä elämä päättyy tähän, tällaiselta tämä tuntuu!”
”Perussairauteni, ikäni ja ainaisten flunssanaikaisten hankalien hengitysoireiden vuoksi pelkään koronaa, olen varma sairaalatapaus ja pelkään kuolevani. Äitini on täysin riippuvainen minun avustani asioidensa hoidossa, muita ei ole.”
”Mitä tapahtuu kouluikäiselle lapselleni, jos sairastun tai kuolen. Toinen vanhempi ei ongelmiensa vuoksi kykene huolehtimaan lapsesta. Pelkään myös lapseni sairastuvan.”
”Kuolemanpelko: puoliso, itse, lapset, lapsenlapset. Pelko sinkkutyttären jaksamisesta. Pelko puolison selviämisestä, jos itse kuolen (hänellä insuliinidiabetes ja välillä kovin matala verensokeri (siihenkin voi kuolla), jota olen joutunut hoitelemaan ja olen hoitanut pankkiasiat (nyt häntä niihin koulutan, teen mm kirjallisia ohjeita ja opastan käytännössä) ja olen hoitanut ruoanlaiton (nyt opastan häntä siinäkin).”
Huoli läheisten terveydestä
Läheisten mahdollisen kuoleman lisäksi huolta aiheuttivat myös koronan vaikutukset heidän terveyteensä. Sen pelättiin aiheuttavan vaikeuksia ja menetyksiä myös itselle. Eristyksissä eläneiden isovanhempien tilanteesta oltiin erityisen huolissaan.
”Alussa stressasi tosi paljon. Poikaystävän diabetes aiheutti paljon huolta – mitä jos hän sairastuu, joutuu hoitoon ja pahimmillaan kuolee, juuri kun olen löytänyt elämääni onnen ja meillä on kaikenlaisia tulevaisuuden suunnitelmia”
”Perheenjäsen on diabeetikko, hänen puolestaan pelkään. Ja pelkään, että miten hänen käy, jos itse sairastun ja kuolen.”
”Jonkin verran toki pelkään, että itse tai lähinnä isovanhemmat sairastuisivat vakavasti koronaan. Ajatus siitä, ettei pääsisi näkemään vanhempia sairaalaan ja he kuolisivat ”yksin”, on pahimpia pelkoja”
”Mummoni (93 v.) on eristyksissä, minua huolettaa, etten ehdi viettää hänen kanssaan riittävästi aikaa ennen kuin hän kuolee.”
Pelko jatkuvasta yksinäisyydestä
Ensimmäinen koronakevät katkoi hyvin monien ihmisten sosiaalisia suhteita ja johti jopa jatkuvaan yksinäisyyteen. Tämän pelättiin jatkuvan koko loppuelämän. Elämä tuntui menevän hukkaan. Nuoret aikuiset tuskailivat usein sitä, että korona-aika oli vienyt heiltä mahdollisuuden seurusteluun. He pelkäsivät jäävänsä kokonaan vaille perhettä.
”Enimmäkseen yksinäisyyteen liittyviä tuntemuksia ja pelkoja. Tuskaa, kuinka yksin on lopulta.”
”Ikuinen yksin jääminen ahdistaa. Tuntuu, että elämää menee hukkaan, kun mitään toivoa esim. treffeillä käymisestä tai muusta uusien ihmisten kohtaamisesta ei ole.”
”Lapseni, nuoret aikuiset huolettavat paljon. Kaipaavat parisuhdetta mutta yrittävät noudattaa sääntöjä. Iho on Ihmisen suurin elin ja nyt se on eliminoitu. Pahaa tekee myös omasta puolesta. Kaipuu ihmisen lähelle tekee fyysisesti kipeää.”
”Miten ikinä tapaan mahdollisen kumppanin, jos olen työtön ja eristynyt? Saanko koskaan enää halata ketään? Koskettaako minua enää koskaan kukaan? Unohtavatko ystävät minut?”
Pelkoja yksinäisyyden seurauksista
Koronan aiheuttama yksinäisyys tuotti ulkopuolisuuden tunteita. Pelättiin jopa erakoitumista ja sitä, että tulevaisuudessa ei ole tarpeeksi ystäviä.
”Yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden pelko. Kun kukaan ei tunnu kaipaavan tai soittavan, tunnen itseni merkityksettömäksi.”
”Sosiaalisten suhteiden väheneminen on aiheuttanut pelon tulevaisuudesta. Onko minulla tarpeeksi ystäviä tulevaisuudessa esim., kun jään eläkkeelle. Olenko liian passiivinen vähäisten ystävyyssuhteiden kanssa. Introverttina saatan jäädä yksin.”
”Pelkään erakoituvani, kun nyt ei saa tehdä mitään tai mennä minnekään. Ahdistaa, että jos en haluakaan mennä ja tehdä samalla tavalla kuin ennen, kun rajoitukset löystyvät.”
”Yksinäisyyteen liittyi usein pelko siitä, että kukaan ei auta, jos sairastuu, tai että kukaan ei tiedä reagoida edes siihen, jos itse kuolee.”
”Jos vaikka sairastuisin vakavammin, ei taida juuri olla ketään, jolta kehtaisin pyytää apua. Kuka viitsisi laittaa puolestani oman terveytensä alttiiksi? Ei todennäköisesti kukaan”
”Pelkään jääväni loppuelämäkseni yksin. Ja että ruumiini löytää huoltomies jonkun asuntoon kuuluvan yleishuollon yhteydessä.”
Elämä tuntui pysähtyneeltä
Pandemian alkuvaiheeseen liittyneet huolenaiheet ja kokemukset kavensivat elämää. Elämä tuntui pysähtyneeltä. Ihmiset eivät päässeet matkustamaan ja perhettä ei päässyt tapaamaan varsinkaan ulkomaille.
”Ei voi tavata perhettä – perheen jäsenet ulkomailla, ei voi tavata vanhoja perheenjäseniä, kuolevat yksin, perhejuhlat jäävät väliin.”
”Pääseekö enää matkustamaan – pelko rajoittaa, loma-asunto ulkomailla.”
”Lapset lopettavat lopulta kaiken harrastamisen ja tuijottavat youtube videoita tauotta. Itse vaan vanhenee ja kaikki menee ohi.”
Loppuukohan tämä epidemia milloinkaan
Iso huoli oli se, että ihmisistä tuntui, että koronaepidemia kestää joko hyvin pitkään tai että se ei lopu koskaan. Päivittäiset tiedotukset koronatilanteesta pitivät asian jatkuvasti mielessä, ja koska kyse on viruksesta, niin sille ei uskottu löytyvän parannuskeinoa. Tapaamisrajoituksista tuli voimaton olo.
”Lähinnä ajatuksena ahdistaa se, että tilanne kestää hyvin pitkään ja että normaaleja asioita ei voisi tehdä pitkään aikaan.”
”Olen huomannut, että syvällä sisimmässäni en pysty uskomaan, että pandemia menee ohi koskaan, ja se herättää lohduttomuutta, erityisesti lasten ja nuorten puolesta. Onko heidän tulevaisuutensa menetetty.”
”No harmittaa kertoa 5-vuotiaalle lapselle, että tämä ei mene ehkä ohi, kun hän pesee joka päivä lelujaan suihkussa. Lapseni unelmoi elämästä koronan jälkeen ja sitä ei ehkä ole.”
”Välillä mietin, mitä jos tämä ei lopu ikinä. Loppuelämäni istun yksin sohvalla, soittelen vanhemmilleni, jotka lopulta sairastuvat. Joutuvat sairaalaan, jonne kukaan ei pääse heitä katsomaan. Kuolevat yksin sillä aikaa, kun minä vain istun sohvalla, koska omaisia ei päästetä katsomaan läheisiään.”
Huolet tartunnan saamisesta tai muiden tartuttamisesta
Toistuva ensimmäisen koronakevään huolenaihe oli se, että joutuu vastahakoisesti altistamaan itsensä koronatartunnalle. Tartunnan voi saada vaikkapa ruokakaupassa, kulkuvälineissä, töissä tai lääkärin vastaanotolla. Missään ei tuntunut olevan turvassa. Huolta tunnettiin myös siitä, että saattaa tartuttaa tietämättään muita ihmisisä.
”Pelkään, että sairastun ja kuolen. Pelkään, että minut pakotetaan etätöistä toimistolle ja saan siellä tartunnan. Työyhteisössäni on monia, jotka eivät välitä ohjeista.”
”Muiden ihmisten vastuun puute – tulevat liian lähelle, julkisten kulkuvälineiden välttely.”
”Välillä herään yöllä kesken painajaisen hikisenä ja pelkään saaneeni tartunnan.”
”Ruokakaupassa käyminen oli usean viikon ajan tuskallista. Pelotti, kylmä hiki nousi päähän ja hengitys oli pintahengitystä. Sitten tulivat asiantuntijoiden spekulaatiot siitä, miten helposti virus leviää ulkonakin ilmassa. Pelotti mennä kävelemään, jos poluilla oli paljon ihmisiä ulkoilemassa.”
”Valtavan suuri pelkoni liittyy siihen, että joudun käymään syöpähoidoissa. Jos saan koronan, saan sen terveydenhuollosta ja kuolen muutamassa tunnissa huonojen keuhkojeni ja alentuneen vastustuskykyni vuoksi.”
Vaikutuksia mielenterveyteen
Huolenaiheilla on ymmärrettävästi monenlaisia yhteyksiä mielenterveysasioihin. Erilaiset pelot, ahdistukset ja masennus olivat olleet yleisiä tuntemuksia. Ne ovat kuormittaneet mielenterveyttä.
”Epidemian henkiset vaikutukset ihmisiin huolestuttavat. Erityisesti vaikutukset jo ennestään ahdistuneisuuteen, masentuneisuuteen tai eristäytymiseen taipuvaisiin ihmisiin (joihin itsekin lukeudun) pelottavat.”
”Ahdistusta läheisten puolesta. Rajoitukset osin todella ahdistavia. Yksi ystävä päätyi itsemurhaan.”
”Paniikkihäiriö on palannut elämääni parin vuoden tauon jälkeen.”
”Romahdin kun uutisoitiin kylmäkonttien asentamisesta Laakson ja Malmin sairaalan pihaan, olin monta päivää täysin lamaantunut. Itku tulee nytkin tätä kirjoittaessa.”
Mielenterveyttä on kuormittanut erityisesti se, kun usko asioiden paranemiseen tulevaisuudessa on menetetty.
”Elämästäni on ajoittain kadonnut täysin tulevaisuus ja usko minkään muuttuvan omalla kohdallani enää paremmaksi. Mielenterveyssairauksieni oireiden pahentuminen on tuonut pelon, etten jaksa tällaista elämää.”
”Olen ollut ahdistunut, paino laski, itkettänyt, vaikea keskittyä. Olen pelännyt sitä, että jos tämä normaali on uusi arki. Tai läheiset sairastuvat, ruoka loppuu, tartutan muita, ihmiset ei noudata ohjeita, lapsen työt loppuvat, kuolen. Olen pelännyt paniikista siedettävään pelkoon.”
Pelottava uutisointi
Jatkuva uutisointi koronasta uhkakuvineen ja viranomaisohjeineen ylitti sietokynnyksen hyvin monilla. Vastaaja kritisoivat uutisia ja niihin liittyvää keskustelua ja eivät aina juurikaan enää jaksaneet niitä seurata. Syyttävä sormi kohdistettiin mediaan.
”Olen korviani myöten täynnä viruskeskustelua! Ketään ei kiinnosta se, miltä itsestä tuntuu. Kaikki muut asiat tuntuvat jäävän tämän koronahorinan alle. Asiasta riittäisi kyllä uutisointi kerran päivässä. Media rupesi täysin yksipuoliseksi enkä jaksa lukea enää uutisiakaan.”
”Korona seuraa minua uniin. Alussa heräilin hikisenä monta kertaa yössä kaikenlaisiin painajaisiin. Vähensin uutisten seuraamista ja lisäsin kiinnostavien kirjojen lukemista, mikä on helpottanut nukkumista. Ahdistus iskee hyvin nopeasti koronauutisista.”
”Hirveän jättiläispallon ”pahan kukat” pyörivät jokaisen uutislähetyksen taustalla ja tulivat välillä uniinkin. En ymmärrä miksi pelkoja pitää kasvattaa tuolla uutisten visuaalisella hirviöllä, joka toi mieleeni syöpää sairastavan sarvimiinan. Se on roikkunut joka ikisessä uutislähetyksessä parin kuukauden ajan ja tuli välillä painajaismaisena uniinkin.”
Median luomien uhkakuvien vaikutuksia seurattiin omassa lähiympäristössä. Muiden kokeman hysterian seuraaminen oli monille vastaajille piinaavaa. Uutiset aiheuttivat turtumista ja veivät voimat.
”Uhkailivat alussa niin paljon, että hätäännyin, miten saan ruokani, kun läheiset kaukana ja miten selviän ja kaikki hiljenee kerrasta. Lähikauppa kiihkoili koronan takia valistaen ja touhuten fb. Minusta aivan kohtuuttomasti lietsoen hätää.”
”Myös markettien koronakuulutukset tuntuivat ahdistavilta.”
”Kaikenlaisia valeuutisia pukkaa. Ihmiset hysterisoituivat aluksi ihan turhaan ja aiheuttivat muille riesaa hamstraamalla ruokaa ja vessapaperia, kun varautuivat kai maailmanloppuun. Ihmiset ottavat liikaa mallia kaikenlaisista maailmaloppuleffoista eivätkä kykene toimimaan järkevästi.”
”Aluksi jaksoi joogata ja pitää itsestään huolta, mutta nyt muutaman viikon on tuntunut siltä, että ihan sama, katson vain telkkaria. En jaksa myöskään enää oikein seurata uutisointia, tartuntalukujen tuuttaaminen tuntuu täysin turhalta, sillä se ei edelleenkään kerro mitään.”
Kritiikkiä hallinnon toimintaa kohtaan
Viranomaisten toiminta sai vastaajilta paljon kritiikkiä osakseen. Se koettiin holhoavaksi ja ihmisten perusoikeuksia liiaksi rajoittavaksi. Viranomaisten toiminnassa nähtiin poliisivaltion ja totalitarismin aineksia. Tulevaisuus koettiin siksi yksilön kannalta pelottavaksi ja uhkaavaksi.
”Pelottaa se, kuinka helposti meidän perusoikeuksiamme rajoitetaan ja kuinka helposti ihmiset suostuvat siihen. Liikkumisvapauden rajoitukset ja seurantasovellukset kammottavat. Poliisivaltiokehitys pelottaa. Korona ei pelota oikeastaan juuri ollenkaan, vaan nimenomaan nämä perusoikeuksien rajoitukset pelottavat.”
”Elämme tällä hetkellä sanakirjamääritelmän mukaisessa totalitarismissa, jossa valtio kontrolloi kansalaisen arjen pienintäkin yksityiskohtaa. Voi olla olemassa vaikutusvaltaisia tahoja, joille tuottaa vaikeuksia päästää irti uudenlaisesta vallastaan ja tahoja, joiden intresseihin sopii täydellisesti mahdollisuus valvontaan ja kontrolliin. Normaaliin, vapaaseen ja liberaaliin, yhteiskuntaan palaaminen voi olla vaikeampaa kuin arvaammekaan. Pelko on lietsottuna maailman tehokkain ase.”
”Viranomaisten holhoava suhtautuminen erityisesti iäkkäisiin ja poliitikkojen päivittäinen esiintyminen usein lapsellisia ohjeita käsittelevissä tiedotustilaisuuksissa herättää suuren huolen poliittisesta kulttuuristamme. En halua olla hallintoalamainen.”
Jatkuva puhuminen riskiryhmistä (erityisesti yli 70-vuotiaat) koettiin erityisen leimaavaksi. Tämän leimaavan yhteiskunnallisen puhe- ja asennoitumistavan pelättiin jatkuvan koronan jälkeen.
”Ihmisten perusoikeuksien huomattava rajoittaminen ahdistaa. Iäkkäiden ja ”riskiryhmien ”räikeä diskriminaatio hallituksen puolelta pelottaa, se on syventänyt ennestään sukupolvien välistä juopaa.”
”Varsinaisesti korona sairautena ei pelota, siihen kuolee, jos huono tuuri käy, mutta se mitä koronan ’varjolla’ tehdään, on pelottavaa. Aikuisilta ihmisiltä viedään oma päätösvalta omiin asioihin (toimintakykyiset yli 70 v) ja jos tämä nyt näin hoidetaan, niin vastaava voi olla uudestaankin edessä, jostain toisesta asiasta johtuvana. Vanhusten ja yleensäkin ihmisten sosiaalinen eristäminen masentaa todella paljon.”
Kommentti
Koronaepidemialla oli kesään 2020 mennessä yllättävän voimakkaita vaikutuksia kansakunnan mielialoihin ja huolenaiheisiin. Jotkut ihmiset olivat vaipuneet suoranaiseen epätoivoon eivätkä odottaneet tilanteen siitä paranevan.
Vastauksissa näkyi monenlaisten huolten yhteen kietoutuminen. Useat vastaajat toivat esiin esimerkiksi sekä koronasta aiheutuneita taloudellisia ongelmia, omia tai läheisten terveysongelmia että yksinäisyyttä. Monet kokivat median jatkuvan pelkoa herättävän uutisoinnin aiheuttavan itselle henkistä lisäkuormaa. Ensimmäinen koronakevät 2020 koetteli kovasti monien vastaajien stressinsietokykyä.
Voimme olettaa, että vuonna 2021 ihmiset ovat olleet jo tottuneempia korona-ajan pitkittymiseen, ja rokotteet ovat lisänneet yleistä optimismia epidemian talttumisesta. Kaikille ihmisille tämä ei ole varmaankaan vielä tuonut henkistä helpotusta. Varsinkaan sosiaaliset suhteet eivät ole vielä palanneet ennalleen.
Yksi korona-ajan tärkeistä opetuksista on ollut se, kuinka tärkeitä ovat ihmisten väliset suhteet. Toisen näkeminen läppärin ruudulla ei korvaa fyysistä tapaamista ja iho tarvitsee oikeaa kosketusta. Korona antoi tästä meille tarpeellisen oppitunnin.
Lisätietoja:
Osmo Kontula, tutkimusprofessori emeritus
Puh. 040 5827 369
Viittaaminen
Kontula, O. (2021). Korona-ajasta koituneet huolenaiheet. Tietovuoto-artikkeli 9/2021. Helsinki: Väestöliitto, Väestöntutkimuslaitos. Saatavilla: https://www.vaestoliitto.fi/artikkelit/korona-ajasta-koituneet-huolenaiheet/ [Viitattu: ##.##.20##].