Ikääntyvien suomalaisten läheissuhteissa ja yksinäisyyden kokemisessa on koulutusryhmittäisiä eroja
50 vuotta täyttäneet suomalaiset ovat varsin tyytyväisiä sosiaalisiin suhteisiinsa. Mutta pärjäävätkö kaikki ikääntyvät suomalaiset yhtä hyvin, vai havaitaanko läheissuhteisiin liittyen sosioekonomisia eroja? Tässä Tietovuoto-artikkelissa tehdään katsaus siihen, miltä 50 vuotta täyttäneiden suomalaisten sosiaaliset suhteet ja yksinäisyyden kokeminen näyttävät, kun näitä teemoja tarkastellaan koulutustaustan mukaan.
Survey of Health, Ageing and Retirement in Europe (SHARE) -kyselyn yhdeksännen tutkimusaallon aineistoon perustuvasta raportista ilmenee, että asteikolla nollasta kymmeneen ikääntyvien suomalaisten tyytyväisyys läheissuhteisiin on keskimäärin 9,1 (Auero & Lahtela, 2024). Luku on yksi korkeimmista eurooppalaisessa vertailussa, ja lisäksi suomalaisilla sosiaalisen verkoston koko on Euroopan laajimpia (Rotkirch & Abulazde, 2022).
SHARE-haastattelussa kartoitetaan vastaajien läheissuhteita pyytämällä heitä mainitsemaan enintään seitsemän sellaista henkilöä, joiden kanssa keskustelee useimmin itselleen tärkeistä asioista. Lisäksi kysytään, mikä mainittujen läheisten suhde on vastaajaan (esim. puoliso, ystävä, lapsi), kuinka läheiseksi vastaaja kokee suhteensa mainittuun läheiseen, kuinka tyytyväinen vastaaja on näihin läheissuhteisiin sekä kuinka lähellä vastaajaa mainitut läheiset asuvat.
50 vuotta täyttäneillä suomalaisilla on tällaisia läheisiä keskimäärin 3,4. Läheisten määrässä on selkeä sukupuolten välinen ero: naiset mainitsevat keskimäärin 3,7 läheistä, kun taas miehillä luku on 3,0. Kun tietoja tarkastellaan koulutusryhmittäin, nähdään, että korkeakoulutetuilla on kaikissa ikäryhmissä enemmän läheisiä kuin matalasti koulutetuilla (kuvio 1). Suurin koulutusryhmittäinen ero on 75 vuotta täyttäneiden ryhmässä, jossa korkeintaan perusasteen koulutuksen suorittaneilla läheisiä on keskimäärin 2,6 ja korkeakoulutetuilla 4,0.
Kuvio 1. SHARE-haastattelussa mainittujen läheisten ihmisten lukumäärän (0–7) keskiarvo ikäryhmän ja koulutustason mukaan.
Korkeasti koulutetuilla on läheisissä muita enemmän ystäviä.
Koulutusryhmittäinen ero ystävien määrässä on suurimmillaan 50–64-vuotiaiden ryhmässä, jossa korkeasti koulutetuilla mainittuihin läheisiin lukeutuu keskimäärin 1,2 ystävää, keskiasteen koulutuksen saaneilla heitä on keskimäärin 1,0 ja matalasti koulutetuilla 0,5. Naisilla mainittuihin läheisiin lukeutuu ystäviä enemmän kuin miehillä: 50 vuotta täyttäneillä naisilla heitä on keskimäärin 1,1 ja miehillä 0,7.
Mainittuihin läheisiin lukeutuvien lasten määrässä puolestaan ei ilmene juurikaan koulutusryhmittäisiä eroja: sekä korkeintaan perusasteen koulutuksen suorittaneilla että keskiasteen suorittaneilla on mainituissa läheisissä lapsia keskimäärin 1,0 ja korkeakoulutetuilla 0,9.
Hyvin tai erittäin läheisten sosiaalisten suhteiden määrässä taas nähdään eroja eri koulutusryhmien välillä. Korkeasti koulutetuilla heitä on keskimäärin 2,9, kun matalan koulutuksen saaneilla heitä on 2,1. Lisäksi hyvin tai erittäin läheisten ihmisten määrässä ilmenee jälleen sukupuolten välinen ero: naisilla heitä on keskimäärin 2,8 ja miehillä 2,2.
Koulutusryhmittäisiä eroja havaitaan myös siinä, kuinka lähellä sosiaalisen verkoston jäsenet asuvat. Korkeakoulutetuista suurempi osa matalasti koulutettuihin verrattuna asuu puolison kanssa, ja näin lähimpänä asuva läheinen henkilö on korkeasti koulutetuilla muita useammin samassa kotitaloudessa asuva ihminen. Ero on suurin alle 65-vuotiaiden ryhmässä, jossa 64 prosentilla korkeasti koulutetuista lähimpänä asuva läheinen asuu samassa kotitaloudessa tai rakennuksessa, kun korkeintaan perusasteen suorittaneilla osuus on 43 prosenttia. 75 vuotta täyttäneistä matalasti koulutetuista 21 prosentilla lähimpänä asuva läheinen asuu yli viiden kilometrin päässä, kun korkeasti koulutetuilla vastaava osuus on vain seitsemän prosenttia.
Tyytyväisyyttä mainittuihin läheissuhteisiin arvioidaan asteikolla 0–10, jossa 0 tarkoittaa täysin tyytymätöntä ja 10 täysin tyytyväistä. Keski- ja korkea-asteen koulutuksen suorittaneet ovat läheissuhteisiinsa hieman matalan koulutuksen saaneita tyytyväisempiä, mutta erot ovat pieniä, ja tyytyväisyys on korkealla tasolla kaikissa koulutus- ja ikäryhmissä (kuvio 2). Naiset ovat 9,2:n keskiarvolla hieman tyytyväisempiä läheissuhteisiinsa kuin miehet, joilla tyytyväisyys on keskimäärin 8,9.
Kuvio 2. Keskiarvo tyytyväisyydestä haastattelussa mainittuihin läheissuhteisiin asteikolla 0–10 ikäryhmän ja koulutustason mukaan.
Yksinäisyyden kokeminen yleisintä matalan koulutuksen saaneilla
Vaikka tyytyväisyys läheissuhteisiin on korkeaa kaikissa koulutusryhmissä, yksinäisyyden kokeminen on silti yleisintä matalan koulutuksen saaneilla. 50–64-vuotiaista korkeintaan perusasteen suorittaneista suomalaisista jopa lähes puolet (49 %) kertoo tuntevansa olonsa yksinäiseksi joskus tai usein, kun osuus on alimmillaan 25 prosenttia keskiasteen suorittaneilla (kuvio 3).
65–74-vuotiaiden joukossa koulutusryhmittäiset erot yksinäisyyden kokemisessa ovat pieniä, kun taas 75 vuotta täyttäneillä erot ovat selkeitä: matalan koulutuksen saaneista 44 prosenttia kertoo kokevansa yksinäisyyttä, kun korkeasti koulutetuilla osuus on 30 prosenttia. Sukupuolten välillä ei ole yksinäisyyden kokemisessa suuria eroja 50–74-vuotiailla, mutta 75 vuotta täyttäneillä naisilla yksinäisyys on selkeästi yleisempää kuin miehillä (47 % vs. 32 %).
Kuvio 3. Yksinäisyyttä joskus tai usein kokevien osuus ikäryhmän ja koulutustason mukaan.
Väestöliiton 50+ Suomessa -raportissa havaitaan useissa hyvinvoinnin ja elinolojen ulottuvuuksissa koulutusryhmittäisiä eroja. Sosiaaliset suhteet ja yksinäisyyden kokeminen eivät ole tässä asiassa poikkeus – korkeintaan perusasteen koulutuksen varassa olevilla on muita vähemmän läheissuhteita ja he kokevat todennäköisemmin yksinäisyyttä. Tästä huolimatta tyytyväisyys olemassa oleviin läheissuhteisiin on ikääntyvillä suomalaisilla korkeaa koulutustasoon katsomatta, ja noin 98 prosentilla 50 vuotta täyttäneistä suomalaisista on elämässään vähintään yksi läheinen ihminen, jonka kanssa voi keskustella itselleen tärkeistä asioista ja huolistaan.
Lisätiedot
Kristel Auero, tutkija
kristel.auero@vaestoliitto.fi
Lähteet
Auero, K. & Lahtela, J. (2024). 50+ Suomessa – Tuloksia Survey of Health, Ageing and Retirement in Europe (SHARE) -tutkimuksen 9. aallosta. Väestöliitto, Väestöntutkimuslaitos.
Rotkirch, A. & Abulazde, L. (2022). Suomalaisilla on Euroopan laajimmat sosiaaliset verkostot. Tietovuoto-artikkeli 5/2022. Helsinki: Väestöliitto, Väestöntutkimuslaitos.
SHARE-ERIC (2024). Survey of Health, Ageing and Retirement in Europe (SHARE) Wave 9. Release version: 9.0.0. SHARE-ERIC. Data set. DOI: 10.6103/SHARE.w9.900.
Viittaaminen
Auero, K. (2025). Ikääntyvien suomalaisten läheissuhteissa ja yksinäisyyden kokemisessa on koulutusryhmittäisiä eroja. Tietovuoto-artikkeli 4/2025. Helsinki: Väestöliitto, Väestöntutkimuslaitos. Saatavilla: https://www.vaestoliitto.fi/artikkelit/ikaantyvien-suomalaisten-laheissuhteissa-ja-yksinaisyyden-kokemisessa-on-koulutusryhmittaisia-eroja/ [Viitattu: ##.##.20##].
Tutkimus on osa Sosiaaliset verkostot, syntyvyys ja hyvinvointi ikääntyvässä Suomessa (NetResilience) -hanketta, jossa ovat mukana Väestöliiton lisäksi Turun yliopisto, Helsingin yliopisto sekä Aalto yliopisto. Tutkimus on saanut rahoitusta strategisen tutkimuksen neuvostolta (STN), joka toimii Suomen Akatemian yhteydessä.
