Aamulla keitetään kahvia

Viisivuotias lapsenlapsi on tullut mummilaan. Aurinko paistaa, linnut laulavat, ruoho vihertää ja kasvien tuoksu leviää vahvasti pihamaalla. On kesä.

Ukki on juuri asettanut uppopumpun terassin vesialtaaseen ja vetänyt letkun nurmikolle. Hän kysyy, haluaisiko poika auttaa altaan tyhjentämisessä. Poika ottaa innoissaan tehtävän vastaan ja suihkuttaa allasvettä nurmikolle ja pihakuusen juurelle. Pian allas on tyhjä. Ukki kömpii altaan reunalle ja nostaa pumpun pois altaasta. Sitten hän aloittaa altaan täytön puhtaalla vedellä. ”Saanko minä täyttää altaan”, poika pyytää. ”Ole hyvä vaan, mutta älä suihkuta vettä altaan ulkopuolelle. Äläkä kastele ukkia!”

Allas täyttyy nopeasti. Nyt laitetaan suihkulähteen pumppu päälle. ”Hienoa”, riemastuvat molemmat, ”meidän suihkualtaamme toimii!” Suihku nousee korkealle ja kuuluu rauhoittava veden solina.

Nyt mummikin tulee pihatöihin. Hän ryhtyy istuttamaan kukkataimia pihamaalle. Mummi kysyy, tuleeko poika apulaiseksi. Taas poika osallistuu innokkaasti yhteisiin askareisiin. Mummi asettelee taimet ukin kaivamiin kuoppiin ja lisää multaa kasvien juurille. Poika juoksee hakemaan talon nurkalta pienen lapion ja täyttää tyhjän kuopan. Kohta kasvit ovatkin paikallaan. Mummi ja poika katselevat tyytyväisinä työnsä tuloksia.

”Miten puut, ruoho ja pihakasvit oikein kasvavat”, poika kyselee. ”Miten ne voivat lumisen ja kylmän talven jälkeen taas herätä eloon?” Mummi myöntää, että onhan se ihmeellistä, että kukat puhkeavat väriloistoonsa aina uudelleen, lehdet kasvavat puihin ja ruoho alkaa vihertää.  

Poika kyselee tiedonhaluisena, miksi joka kesä ja vuosi sama ilmiö toistuu. Sitä onkin vaikea selittää. ”Luonnontieteilijät ovat kyllä tutkineet luonnon kiertokulkua, sitä miten kasvit nousevat pienestä siemenestä mullan alta esiin, saavat varren tai rungon, lehdet oksiinsa ja aloittavat kukkimisen joka vuosi uudelleen. Kasvitieteilijät ja biologit ovat perillä aivan pikkuriikkisen pienistä kasvin osista, joita ei näe paljain silmin, vaan mikroskoopilla”, ukki kuvailee.

Ukki ja poika pohtivat, miksi maan päällä on elämää, miksi ihmiset, eläimet ja kasvit elävät juuri maaplaneetalla. Ukki kertoo, että nuo ovat asioita, joita tutkitaan ja joista kyllä keskustellaan, mutta lopullista tietoa ja varmuutta ei näytä olevan. Elämän salaisuutta kannattaa kuitenkin miettiä ja rakentaa omaa käsitystä maailmasta”, ukki rohkaisee lapsenlastaan.

On jo ilta. Pikkumiestä alkaa väsyttää. Iltapalan jälkeen on iltasadun aika. Mummi lukee hänelle Onnipoika-kirjaa. Yleensä poika haluaa kuulla kaksikin iltasatua, mutta nyt alkaa jo kovasti väsyttää. ”Olipa kiva päivä”, poika huokaa ja haukottelee leveästi. Hän toivottaa mummille ja ukille hyvää yötä ja muistuttaa isovanhempiaan vielä seuraavan päivän vakioaskareestaan: ”Aamulla keitetään kahvia”, ja nukahtaa.

Heikki Teittinen