Väestöliitto vastaa hallitustunnustelija Petteri Orpon kysymyksiin 5, 8 ja 20

Hallitusneuvottelut 2023
Väestöliiton vastauksia valittuihin kysymyksiin (hallitustunnustelija Petteri Orpo, huhtikuu 2023)

18.4.2023

(5.) Miten vastaisitte laaja-alaiseen työvoimapulaan Suomessa? Millä keinoin lisäisitte kansainvälistä rekrytointia työvoiman saatavuuden turvaamiseksi?

Työvoimapulaan tulee vastata paitsi työllistämällä ja kouluttamalla Suomessa jo asuvia ihmisiä, myös panostamalla työhön johtavaan maahanmuuttoon. Edistämällä perheiden toivotun lapsiluvun toteutumista voidaan lisäksi vaikuttaa työvoimatarjontaan 2040-luvulta eteenpäin.

Suomalaiset saavat noin 0,6 lasta vähemmän kuin itse toivovat. Ikääntyvän väestön määrän ja työvoiman riittävyyden ristiriitaan on etsittävä laajasti ratkaisuja eri väestöpoliittisin keinoin. Tähän haasteeseen ei ole yhtä ainoaa ratkaisua. Eri keinot, kuten panostaminen syntyvyyteen, koulutukseen ja työhön johtavaan maahanmuuttoon, vaikuttavat työvoiman määrään erilaisilla aikaviiveillä.

Työperäinen maahanmuutto on OECD-maissa vain noin viidesosa kaikesta pysyvämmästä maahanmuutosta. Työhön johtavaa maahanmuuttoa voi syntyä niin kansainvälisen rekrytoinnin kuin esimerkiksi perheenyhdistämisen kautta, tai tukemalla opintojen jälkeistä maahan asettumista.

Työhön johtavan maahanmuuton lisääminen tulee aloittaa purkamalla nykyisiä esteitä, jotka liittyvät työlupakäytäntöihin, perheenyhdistämiseen sekä perheenjäsenten ja lasten koulutukseen. Lisäksi tulee hyödyntää jo nyt maassamme olevien kansainvälisten asiantuntijoiden mahdollisuutta työllistyä. Myös turvapaikkaa ja kansainvälistä suojelua nauttivien ihmisten työteon ja uudelleenkoulutuksen mahdollisuuksia on helpotettava.

Perheenyhdistämisen helpottaminen edellyttää lainsäädännöllisiä muutoksia, tulorajojen laskemista ja hakemusten käsittelyaikojen nopeuttamista. Maahan muuttaneiden osallisuutta varmistetaan rahoittamalla maahanmuuttajayhteisöjen omaa kotoutumistoimintaa. Kotouttamisesta vastuutetaan yhteiskunnan eri toimijoita eli julkisyhteisöjä, yrityksiä ja järjestöjä. Valtion rahoitusta on suunnattava kotoutumisen edistämiseen.

Työmarkkinoiden tulee olla vastaanottavaisempia kansainväliselle asiantuntijuudelle. Monia keinoja tähän on jo olemassa, esimerkkinä muun muassa Väestöliitossa toteutettujen hankkeiden tulokset ja materiaalit:

Tunnista kansainvälinen osaaja (ESR)
Matkalla työelämään (ESR)

Väestöliitto korostaa, että syntyneeseen työvoimapulaan olisi ollut mahdollista varautua väestöpoliittisilla linjauksilla paremmin jo pidemmän aikaa. Tilanne osoittaa, että Suomi ei ole kyennyt arvioimaan ja varautumaan ikääntyvän väestön tarpeisiin. Koska väestön ikääntyminen tulee kiihtymään seuraavan vuosikymmen aikana, tarvitsemme eri aloja yhdistävää väestöpoliittista seurantaa esimerkiksi työvoimaan ja väestönkehitykseen keskittyvän ministeriryhmän kautta.

(8.) Miten vahvistaisitte lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia? Miten torjuisitte nuorten syrjäytymistä?

Perheiden pärjäämistä voidaan vahvistaa ja lapsiperheköyhyyttä ehkäistä tukemalla perustoimeentuloa ja huolehtimalla perheiden ja lasten palveluista. Tukien ja niihin sisältyvien lapsikorotusten kohtuullinen taso suhteessa elinkustannuksiin on turvattava.

Lapsilisää kehitetään kaikille lapsiperheille kuuluvana universaalina etuutena. Lapsilisiin tehdään indeksitarkistukset ja laaditaan monivuotinen ohjelma lapsilisien tason korottamiseksi. Myös lapsilisäjärjestelmän laajempaa uudistamista selvitetään.

Työnteon täytyy olla kaikenlaisille lapsiperheille kannattavaa; ansiotulot ja etuudet täytyy voida sovittaa joustavasti yhteen. Työttömyystilanteissa on keskeistä tarjota ihmisten ja perheiden tarpeisiin sekä erilaisiin elämäntilanteisiin sopivia palveluja. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota työmarkkinoilta syrjäytymisvaarassa olevien tunnistamiseen ja heille tarjottaviin palveluihin.

Työelämän perheystävällisyys ja perheiden moninaisuus on tunnistettava laajasti: perheitä on erilaisia eikä perheellisyys ole riippuvainen perheenjäsenten määrästä, iästä, kulttuuritaustasta, sukupuolesta tai seksuaali- ja sukupuoli-identiteetistä. Työelämän perheystävällisyys on keskeinen osa myös maahanmuuttajien kotoutumista. Työelämän perheystävällisyyttä ja inhimillisyyttä on tuettava, ja työteon pitää olla paitsi kannattavaa myös houkuttelevaa eri elämäntilanteissa.

Viime hallituskaudella tehdyn perhevapaauudistuksen (2022) toteutumista seurataan. Perhevapaiden käyttämiseen kannustetaan politikkatoimin kaikkia vanhempia, sukupuoleen katsomatta.

Huono-osaisuus on yhteydessä elinikäiseen lapsettomuuteen. Tämän ongelman purkaminen edellyttää nuorten palvelujen tehostamista ja palvelujen vaikuttavuuden vahvistamista kokonaisuutena. Erityisesti on ehkäistävä nuorten miesten syrjäytymistä koulutuksesta, työelämästä ja perhe-elämästä. Miesten kohdalla perheellistyminen tukee heidän työllistymistään ja päinvastoin.

Digitaalisen hyvinvoinnin edistämiseen on kiinnitettävä enemmän huomiota nuorten mielenterveyden ja lapsiperheiden hyvinvoinnin kohentamiseksi. Suomeen on nimettävä vastuutaho ja koottava verkosto, jonka tehtävänä on edistää tutkimusta ja ymmärrystä kansalaisten digitaalisesta hyvinvoinnista ja haittavaikutusten torjumisesta sekä tukea teknologia-alan sosiaalista vastuullisuutta.

Seksuaalinen hyvinvointi ja ihmissuhdetaidot ovat merkittävässä roolissa hyvinvoinnin edistämisessä. Seksuaalisen hyvinvoinnin edellytyksenä on mahdollisuus seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluihin, oikeus elää ilman seksuaaliväkivallan ja häirinnän uhkaa ja omassa identiteetissään. Tämän edistämisen keinoina ovat muun muassa maksuton ehkäisy, hedelmällisyystietoisuuden tukeminen, kattavat seksuaaliterveyspalvelut sekä kokonaisvaltainen seksuaalikasvatus, joka alkaa varhaiskasvatuksessa kehotunnekasvatuksena.

Seksuaalikasvatuksella on merkittävä asema seksuaaliväkivallan ehkäisyssä ja sen tunnistamisessa. Seksuaalirikoslainsäädännön uudistuksen toimeenpano tarvitsee vahvaa suostumuskulttuurin edistämistä, joka toteutetaan kokonaisvaltaisella seksuaalikasvatuksella ja vaikuttavilla kampanjoilla.

(20.) Sitoudutteko jatkamaan Ukrainan aseellista, poliittista, taloudellista ja humanitaarista tukemista?

Kyllä, Ukrainan tukemista on jatkettava niin kauan kuin on tarvetta. Suomen on myös osallistuttava Ukrainan jälleenrakentamiseen, kun sen aika tulee. On varmistettava tilapäisessä suojelussa olevien psykososiaalinen tuki ja kotoutuminen sekä tämän työn tarvitsema rahoitus. Järjestöjen tekemää työtä tulee rahoittaa riittävästi.

Yksi Suomen tavoitteista humanitaarisen avun antajana on vähentää sukupuolittunutta ja seksuaaliväkivaltaa sekä mahdollistaa seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien toteutuminen. Jatkossa seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia on painotettava nykyistä vahvemmin Suomen kehityspolitiikassa.

Seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet ovat globaalisti aliresursoituja humanitaarisessa avussa: palveluiden tarve ei kuitenkaan katoa vaan jopa lisääntyy katastrofitilanteissa ja kriisien keskellä. Kriisien keskellä sukupuolittunut väkivalta ja seksuaaliväkivalta lisääntyvät, raskaana olevat ja synnyttävät tarvitsevat palveluita, ehkäisylle on jatkuva tarve, seksitaudit lisääntyvät ja niiden hoidon saanti vaikeutuu. Raskauden keskeytystä tarvitsevien määrä kasvaa. Seksuaaliterveyspalveluiden tarjoaminen kriiseissä ei ole ylimääräistä luksusta, vaan palvelut pelastavat henkiä. Tarjottujen palvelujen ja tuen on oltava kaikkien saavutettavissa. Erityistä huomioita tulee kiinnittää vammaisten ihmisten tarpeisiin. YK on tunnistanut sateenkaari-ihmiset yhdeksi ryhmäksi, johon sotatila on erityisesti vaikuttanut. Kriisien pitkittyessä on varmistettava, että nuorille annetaan laadukasta kokonaisvaltaista seksuaalikasvatusta.

Ukrainassa 3,6 miljoonaa ihmistä on tarvinnut apua kohdattuaan sukupuolittunutta väkivaltaa ja seksuaaliväkivaltaa Venäjän hyökkäyssodan alettua. Yli 8 miljoonaa ukrainalaista on paennut maansa ulkopuolelle ja yli 5 miljoonaa ihmistä kotiseuduiltaan maan sisäisesti. Samalla, kun vuonna 2022 Ukrainassa syntyi lähes 200 000 lasta, on terveydenhuollon laitoksiin, mukaan lukien synnytyssairaalat, kohdistunut 747 hyökkäystä.

Ukrainan tukeminen ei saa olla pois muusta humanitaarisesta avusta. Samalla kun Ukraina tarvitsee apua, tulee muistaa myös maailman muut kriisit. YK:n seksuaali- ja lisääntymisterveysjärjestö UNFPA turvaa ihmishenkiä pelastavien seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluiden saatavuuden kriiseissä. Parhaillaan esimerkiksi Jemenissä UNFPA on saanut kerättyä vain 10 prosenttia ja Somaliassa 13 prosenttia tarvittavasti rahoituksesta. Globaalit kriisit syvenevät ja eikä kriisejä saa asettaa rahoituksessa vastakkain.

Ukraina on Suomen suurin kahdenvälisen kehitysyhteistyön kumppanimaa. Vuonna 2022 Ukrainalle annettu lisäapu rahoitettiin valtion lisäbudjetista, eli se ei ollut pois muiden kehittyvien maiden tukemisesta. Jatkossakin on varmistettava, että Suomen kehitysyhteistyö saavuttaa tehokkaasti kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat ihmiset, erityisesti haurailla alueilla ja vähiten kehittyneissä maissa. Suomi on edelleen kaukana kansainvälisestä sitoumuksestaan kohdentaa 0,7 % bruttokansantulosta kehitysyhteistyöhön ja 0,2 % vähiten kehittyneille maille. Tästä tavoitteesta on pidettävä tiukasti kiinni.