Väestöliitto ja SámiSoster yhdistivät voimansa saamenkielisten kasvattajien tueksi ja lasten turvaksi
Väestöliitto ry ja SámiSoster ry ovat yhdessä tuottaneet lasten kehotunnekasvatukseen materiaalia kolmella saamen kielellä. Turvataito- ja seksuaalikasvatusmateriaaleja on nyt tarjolla pohjoissaameksi, inarinsaameksi ja koltansaameksi.
Projektin alussa sanastoa puuttui monin paikoin. Miten sanotaan keho, miten unnutus? Ratkaisuja haettiin yhdessä saamen kielten kääntäjien kanssa. Väestöliitto ja SámiSoster ovat kouluttaneet ammattilaisia, luoneet malleja ja kehittäneet uudissanoja kieliin. Omakielisen materiaalin käyttö lasten kanssa perheissä ja varhaiskasvatuksessa on tärkeää kielen elävyydelle. Kun kehitämme uutta terminologiaa saamen kieliin vastaamaan uusiin sanastotarpeisiin, vähemmistökielet vahvistuvat, ja kielten käyttäjät ovat tasavertaisemmassa asemassa valtakielten käyttäjiin verrattuna. Tehty käännöstyö hyödyttää saamenkielisiä asuinpaikasta riippumatta myös Suomen rajojen yli. Elävä ja kehittyvä kieli ja kulttuuri tukevat uusien sukupolvien kasvamista itsetuntoisiksi ja hyvinvoiviksi.
Kun kehosta, tunteista ja turvallisuudesta puhutaan lapsen kanssa jo varhaiskasvatusvuosina, hälvenee myös aihetta joskus ympäröinyt häpeän, hiljaisuuden ja vaikenemisen kulttuuri. Sen mistä voi puhua, voi myös suojata.
Tutustu saamenkielisiin materiaaleihin täällä.
Lisätietoja antavat:
Raisa Cacciatore, Väestöliiton asiantuntijalääkäri, lastenpsykiatri, raisa.cacciatore@vaestoliitto.fi
Ristenrauna Magga, SámiSoster ry:n toiminnanjohtaja, ristenrauna.magga@samisoster.fi
Merja Pieski, Toiminnanohjaaja, merja.pieski@gmail.com
TAUSTAA
Kehotunnekasvatusta Saamenmaalle alkuperäiskielillä
Väestöliitto ry:n ja SámiSoster ry:n yhteistyön tavoitteena on ollut tarjota kehotunnekasvatuksen osaamista, malleja ja materiaaleja Suomen alkuperäiskansan omilla kielillä. Yhteistyö on ollut pioneerityötä ja hyvin tuloksellista. Olemme saaneet näkyviä muutoksia ja toimivia tuotoksia niin arkeen kuin työhönkin.
Saamenmaalla toteutettiin laaja kehotunnekasvatuskoulutus Opetushallituksen rahoituksella 2019¬ 2020. Se toteutui Inarissa ja Kittilässä paikan päällä ennen pandemiaa Keho on leikki -hankkeessa. Tämä mahdollisti myös pohjoisimman Suomen varhaiskasvatus- ja alkuopetushenkilöstön osallistumisen koulutukseen, jossa kävikin osallistujia Utsjoelta ja Karigasniemeltä asti. Täsmäkoulutuksen laaja-alaisuus, syvyys ja pitkäkestoisuus saivat erityistä kiitosta opiskelijoilta.
Väestöliiton kolmivuotisen STEA-rahoitteisen Keho, tunne ja turva -hankkeen loppuseminaarissa 29.10.2021 saamen kielialueet ja kulttuuriyhteistyö olivat vahvasti esillä. Yhteistyötä on ollut materiaalien kääntämisessä, muokkaamisessa paikalliseen kulttuuriin sopiviksi sekä sanaston kehittämisessä. Uuden terminologian kehittäminen on ollut valtava työ. Jo sopivien kääntäjien löytäminen otti aikansa, ja he ovat syventyneet aiheeseen omia kulttuurilähteitään konsultoiden ja yhteisseminaareissa. Tuotettuja materiaaleja jaetaan erikielisiin kielipesätoimintoihin, joita on kaikilla kolmella saamen kielellä eri kuntien alueella sekä saamenkielisten varhaiskasvatukseen ja kouluopetukseen. Myös saamelaisalueen koulutuskeskuksen sosiaali- ja terveydenhuollon linja saa materiaaleja. On upea asia, että tärkeää materiaalia on nyt vähemmistökielillä.
Kielet kehittyvät ajassa
Tärkeimmät kehotunnekasvatukseen kehitetyistä materiaaleista on käännetty kolmelle Suomessa puhutulle saamen kielelle eli pohjoissaameksi, inarinsaameksi ja koltansaameksi. Tällöin kaikilla kieliryhmillä on tasavertainen mahdollisuus niiden käyttämiseen. Tehty käännöstyö hyödyttää saamenkielisiä asuinpaikasta riippumatta ja myös Suomen rajojen yli, minne SámiSoster ry:llä on yhteydet. Omankielisen materiaalin käyttö ja näkyvyys ovat tärkeitä vähemmistökielten aseman vahvistumiselle ja mahdollistaa asteittain sanaston jalkautumisen arkikäyttöön.
Oma kieli liittää meidät omaan kulttuuriimme ja meitä ennen eläneisiin sukupolviin. Kieli on aina myös elävä. Tarpeen mukaan siihen syntyy uutta terminologiaa ja sanastoa. Hankkeessa on kehitetty uutta terminologiaa saamen kieliin vastaamaan uusiin sanastotarpeisiin. Tällöin myös vähemmistökielet vahvistuvat, ja kielten käyttäjät ovat tasavertaisemmassa asemassa valtakieliin verrattuna.
Kehitystyötä tuki myös Duodecim, joka antoi avustuksen Väestöliiton toteuttamaan lasten turvataito- ja kehotunnekasvatus -materiaalin ja sanaston kääntämiseen saamen kielille. Vuosi 2019 oli YK:n alkuperäiskansojen kielten vuosi ja Duodecim huomioi näin Suomen ja EU:n ainoan alkuperäiskansan, saamen kansan kielet tukemalla SámiSoster ry:tä ja Väestöliitto ry:tä 6 000 euron avustuksella. Kiitokset Duodecimille, joka ennakkoluulottomasti rahoitti käännöstöitä.
Kehotunnekasvatukseen etsittiin sanastoa
Kääntäjät syventyivät sanojen sisältöihin, viesteihin ja merkityksiin kääntäessään niitä omalle saamen kielelle. Muun muassa kauniilta ja elävältä kuulostavaa keho-sanaa jouduttiin etsimään, ettei mieleen tulisi raato. Sen jälkeen kehotunnekasvatus kääntyi suorana suomesta saameen. Pimppi ja pippeli olivat helpot, jo olemassa olevat sanat. Unnutus kääntyi suunnilleen itsensä kosketteluksi, koska se tarkoittaa lapsilla viihtymistä, rauhoittumista, lohdutusta, unen tavoittelua ja turvaa. Näin sanaan saatiin eri sävy kuin aikuisten itsetyydytys-sanassa on. Sukuelinten silpomiseen puolestaan haettiin kylmän leikkelyn luonnetta.
Paitsi sanasto myös aiheet ovat uusia ja jännittäviä, monin paikoin puhumattomia ja vaiettuja asioita. Voi olla, että uusissa käytänteissä ja näkökulmissa joudutaan ottamaan iso askel ja ylittämään korkea kynnys. Yhteiset hankkeet ovat olleet uraauurtavia, koska ne ovat vaikuttaneet asenteisiin. Asioista uskalletaan puhua.
Kulttuurin muutos voi tuntua suurelta Pohjois-Suomen alueilla, mutta aivan sama haaste tulee vastaan monikulttuurisessa Etelä-Suomessa sekä oikeastaan lähes kaikissa Suomen kunnissa. Lapsen seksuaalisuus ja kehotunnekasvatus ohitetaan edelleen helposti vaikenemalla koko aiheesta. Ilman oikeanlaisia sanoja, tietoa, mallia ja koulutusta varhaiskasvatuksesta ja kouluista puuttuu osaamista. Edelleen tarvitaan yhteistä keskustelua, jotta saavutetaan yhteinen näkemys ja tavoite. Monet syvällä olevat uskomukset ja asenteet, häpeä sekä oma suhtautuminen seksuaalisuuteen vaikuttavat niin, että on ollut helpompaa ohittaa koko aihe kuin ryhtyä puhumaan siitä.
Avoimuutta tunne- ja vuorovaikutustaitoihin
Tunteiden näyttämisen, tunnistamisen ja nimeämisen kulttuurin vahvistaminen on ollut tärkeää. On lupa tuntea ja näyttää tunteensa, tunnistaa ja sanoittaa niitä. Näin tunteiden ymmärtäminen, purkaminen ja käsittely on kasvavalle sukupolvelle jo helpompaa.
Lasten kanssa oli keskusteltu siitä, että isi itkee kovin harvoin. Jonkun lapsen isä oli kertonut, että hänelle kerrottiin, etteivät pojat saa itkeä, koska se on heikkouden merkki. Ja niinpä hän ajatteli, että pitää yrittää aina olla itkemättä, koska silloin olisi vahva. Jossakin perheessä oli kommentoitu liiallista nauramistakin epäsopivaksi, sen ei kuvattu olevan hyväksi naurajan tulevaisuudelle. Pikkuhiljaa rikomme myös näitä vanhojen kasvatuskäytänteiden olettamuksia ja ajatuksia.
Oikea tieto on uudistusten alku. Häpeän ja hiljaisuuden kulttuurin asteittainen heikkeneminen on yksi muutos, jonka kehotunnekasvatus tuo tullessaan. Tämän mahdollistaa laaja, jo varhaiskasvatuksesta alkava, koulutus ja asioiden käsittelytapa. On opeteltava uudet sanat ja uudet tavat puhua.
Kehotunnekasvatuksen myönteinen suhtautuminen ja voimavarakeskeisyys ovat olleet asioita, joita koulutuksiin osallistuneet ovat nostaneet tärkeinä asioita esille. Ilon ja aitouden arvostaminen ja vahvistaminen on ollut koulutuksen suola ja iso oppi: Ilo omasta kehosta ja sen ihmeellisyydestä, ja oikeus jokaisen yksilöllisyyden arvostamiseen. Moni huokaisi: ”Kunpa tämä viesti olisi ollut jo aikaisemmin saatavilla!” Miten paljon helpompi sateenkaarinuorenkin elämänpolku olisi saattanut olla, jos jo pienenä olisi yhdessä puhuttu elämän moninaisesta rikkaudesta. Puheeksi ottamisen kortit ja opas, sekä Mitä on kehotunnekasvatus -ohje laaja-alaisesta sisällöstä ohjaavat puhumaan näistäkin aiheista.
Sukupuolitietoisuus saamelaiskulttuureissa
Saamelaiskulttuurissa on hyvä miettiä, miten sukupuolitietoisuus toteutuu, kun tuetaan lasten rooleja kalastaja-, poromies- tai metsästysleikeissä. Kuinka sukupuolittavaa perinteinen puhe on? Tai voiko saamenpukuja, tai niiden osia käyttää roolikokeiluihin ja ellei, niin miksei? Miten voi säilyttää sekä rikkaan saamen kielen että sukupuolitietoisen kasvatuksen, liittämättä moniin kulttuurisiin sanoihin sukupuolittavia stereotypioita tai oletuksia? Nyt tehdyt materiaalit ovat vasta alku. Tarvitaan paljon keskustelua ja kehitystyötä avoimuuden lisäämiseksi ja yhteisen näkemyksen saavuttamiseksi. Edessä on vielä saamelaiskulttuureihin sopivan materiaalin kehittäminen liittyen niin sukupuolitietoiseen kasvatukseen, sukupuolten moninaisuuteen kuin perheiden moninaisuuteenkin.
Lasten turvataidot tärkeimmät
Erityisen tärkeät ovat turvataidot. Turvataitojuliste olikin ensimmäinen tuote, joka aikanaan käännettiin kaikille saamen kielille. Samalla, kun lasten turvataidot vahvistuvat, he oppivat tunnistamaan omat rajansa ja oppivat myös toimimaan uusissa ja yllättävissäkin tilanteissa. Esimerkiksi kiinnittämällä turvataitojulisteita näkyville paikoille lasten arjessa, on mahdollistettu turvataidoista puhuminen myös vanhempien kanssa, arjen siirtymä- tai odotustilanteissa. Myös seksuaalisen häirinnän ennaltaehkäisyyn sopiva Pisarapuuttuminen on ollut monille ahaa-elämyksen paikka: Miten yksinkertaisilla asioilla voi lähteä purkamaan häirinnän tilanteita. Ja miten suuri merkitys voi olla sillä, että aina ja jo pienestä alkaen puututaan pieniinkin väärän vallankäytön pisaroihin.
Saamelaisyhteisön näkökulmasta voitiin tyytyväisenä todeta, että
o On vaikutettu asenteisiin. Se on prosessi, joka ei tapahdu hetkessä, mutta muutosta asenteissa on jo nähtävissä.
o On saatu puheeksiottaminen käyntiin. Ennen vaiettuja asioita uskalletaan ottaa esille ja mainita koululuokissa ja päiväkodeissa.
o Grooming terminä ja myös uhkana on tunnistettu jo pienten kohdalla.
o Uskallus puhua ja näyttää erilaisuutensa ja ainutlaatuisuutensa on pikkuhiljaa kasvanut.
o Mikä tärkeintä, lasten ääni ja heidän omalaatuisuutensa, erilaisuutensa ja aitoutensa ovat keskiössä.
o Tunteiden ja turvataitojen opettelussa kohtaamisen aitous ja läsnäolo ovat olleet tärkeitä työkaluja. Kun käytiin läpi tunteita ja mietittiin missä ilo tuntuu, eräs lapsi totesi, että on ihanaa, kun saa olla iloinen ja silloin se tuntuu naamassa ja mahassa. Ja kun on surullinen, silloin saa tulla syliin.
Kehotunnekasvatuksen kehittäminen on nyt vahvalla pohjalla ja tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.
