Seksuaalista häirintää voi ja pitää ehkäistä
Perheissä ja varhaiskasvatuksessa pystytään ennaltaehkäisemään tulevaisuuden suuria ongelmia, ennaltaehkäisevällä työllä. Opettelemalla itsemääräämisoikeutta, omia ja toisten oikeuksia ja luvan kysymistä kosketukseen jo pienille lapsille, opetetaan lapset tunnistamaan häirintää ja huonoa käytöstä.
Näitä asioita ei ole ikinä myöhäistä oppia, vaikka vasta aikuisena. Kouluissa ja työpaikoilla tarvitaan yhteiset, kaikkien tiedossa olevat säännöt häirinnän varalle. Yhtä tärkeää on myös, että kaikki tietävät, että niitä myös ihan oikeasti noudatetaan. Asioita ei lakaista maton alle.
Jo pienet lapset oppivat helposti turvataitoja ja normeja: miten olla hyvä kaveri, miten arvostaa omaa ja toisten kehoa, miten arvostetaan monenlaisia tapoja olla ihminen tai perhe.
Kuuden kohdan malli lasten seksuaalisen turvallisuuden lisäämiseen
Väestöliitolla olemme kehittäneet mallin häirinnän ennaltaehkäisyyn varhaiskasvatuksesta lähtien. Siinä on kuusi askelta ja siinä otetaan huomioon sekä lapsen omat taidot että yhteisön eli aikuisten tiedot ja taidot.
Lapsi:
1. (Keho)itsetunnon tuki -> lapsi kokee itsensä ja kehonsa niin arvokkaaksi, että haluaa suojata itseä ja kehtaa hakea apua
2. Turvataidot -> lapsi tietää ja harjoittelee miten suojata itseä ja tietää kaikkien oikeudet
Yhteisö, me aikuiset:
3. Lapsuuden seksuaalisuuden tunnistaminen ja tunnustaminen
4. Sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvän häirinnän tunnistaminen ja tunnustaminen
5. Avoin puhumisen kulttuuri -> lapsille ja aikuisille sanat, lupa puhua ja harjoittelua
6. Pisarapuuttuminen -> toimintakulttuuri, jossa lapset oppivat katkaisemaan häirinnän tunne- ja vuorovaikutustaidoilla
Toteuta häirinnän ehkäisyä suunnitelmallisesti
Kaikki häirinnän ennaltaehkäisy alkaa (keho)itsetunnon tuesta lapselle. Lapsen tulee kokea itsensä ja kehonsa niin arvokkaaksi, että hän haluaa niitä suojata. Lapselle tulee olla selvää, mikä ei ole ok. Kun aikuinen avaa keskustelun aiheesta, lapsi kehtaa myös hakea apua. Hän tällöin uskoo todennäköisemmin, että aikuinen osaa ja haluaa myös auttaa häntä. Myös toisen lapsen kehon kunnioitus lähtee oivalluksesta, että omakin keho on arvokas.
Seuraavaksi opetellaan turvataidot sekä kasvokkain että digimaailmassa. Lapsi tietää ja harjoittelee, miten suojata itseä ja tietää kaikkien oikeudet. Tämä antaa uskoa ja voimaa lapselle luottaa omiin kykyihin suojata itseä. Lapsi harjoittelee näitä tilanteita omien ikätovereidensa kanssa. Lasta ei pidä kuitenkaan syyllistää, mikäli hän ei toimi ikävässä tilanteessa opetetulla tavalla. Aikuinen on aina vastuussa lapsesta.
Yhteisön on tunnistettava ja tunnustettava lapsuuden seksuaalisuus: se, että sellainen on myös pienillä lapsilla, erilaisena kuin nuoruudessa tai aikuisuudessa. Seksuaalisen häirinnän ilmiötä ei voi muuten tunnistaa lasten kohdalla tai puuttua siihen. Häirintää on monenlaista ja myös aikuiset voivat olla häiritsijöinä lasten suuntaan, esimerkiksi sukupuoleen liittyvässä ohjaamisessa.
Yksi tärkeimmistä askelista on siis avoin kehosta puhumisen kulttuuri. Kun lapsilla ja aikuisilla on puhumisen malli, sanat ja lupa puhua, on kertomisen ja puuttumisen esteitä vähemmän. Häpeä, tabut ja vaikeneminen tukevat seksuaalisen häirinnän salaamista ja antavat häiritsijälle mahdollisuuden jatkaa toimintaansa.
Lapset vasta kokeilevat erilaisia toimintamalleja ja muiden reaktioita niihin, joten parhaita tilanteita opetella uusia taitoja on aikuisen huomaamissa häirinnän pisaroissa. Pisarapuuttumisen mallissa luodaan toimintakulttuuria, jossa lapset oppivat katkaisemaan häirinnän tunne- ja vuorovaikutustaidoilla, leimautumatta itse uhreiksi tai pahoiksi. Siinä pohditaan yhdessä, että mitähän tässä juuri tapahtui; miltähän se mahtoi tuntua; oliko se kaikista kivaa ja reilua; ja muistetaanhan ensi kerralla, että me emme tee enää niin!