Lausunto sijaissynnytyksistä  

TIIVISTELMÄ 20.9.2021

Sijaissynnytysten lähtökohdaksi tulee asettaa selkeä toimintamalli, joka

• varmistaa lapsen oikeudet,
• turvaa sijaissynnyttäjän aseman ja itsemääräämisoikeuden sekä
• selkeyttää aiottujen vanhempien roolin ja vastuun sekä toteuttaa sukupuolten tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja syrjimättömyyttä aiotuksi vanhemmaksi valikoitumisessa.

Sijaissynnytys olisi ei-kaupallista toimintaa eli siitä ei maksettaisi synnyttäjälle palkkaa tai palkkiota, vaan sijaissynnyttäjyys perustuisi haluun auttaa lasta toivovia. Sijaissynnyttäjälle tulisi kuitenkin korvata asiasta hänelle aiheutuneet kulut.

Kaikkien niiden henkilöiden kohdalla, joille raskaaksi tuleminen ja/tai synnyttäminen ei ole mahdollista, tulee voida harkita sijaissynnytysjärjestelyn mahdollisuutta. Yhdenvertaisuuden tulee olla kantava periaate.

Tämän perusteella lapsen saaminen sijaissynnytyksen kautta tulee kyseeseen juridisen sukupuolen mukaan seuraavasti

• naisen ja miehen muodostamalle parille, joissa nainen ei voi lääketieteellisistä syistä kantaa tai synnyttää lasta,
• naisparille ja itselliselle naiselle, jolla on vastaava este,
• miesparille ja itselliselle miehelle.

Ehdotetun sijaissynnytysjärjestelyn vaiheet

Sijaissynnytystä harkitseva pari tai henkilö pitäisi ohjata moniammatilliseen sijaissynnytysneuvontaan, jossa käytäisiin läpi sijaissynnytyksen säädetyt edellytykset. Sijaissynnytystä hakeva pari tai henkilö etsisi lähtökohtaisesti itse sijaissynnyttäjän, ja myös hän osallistuisi neuvontaan.

Sijaissynnytysjärjestelystä pitäisi sitten laatia sopimus, jossa määriteltäisiin järjestelyn sisältö, jossa keskeistä on turvata sijaissynnyttäjän itsemääräämisoikeus, terveys ja hyvinvointi ja syntyneen lapsen etu ja oikeudet sekä tarkoitus antaa lapsi synnytyksen jälkeen aiotulle vanhemmalle tai aiotuille vanhemmille.

Lääketieteellisten sekä raskauden ja synnytyksen hoitojen ja muiden sosiaali- ja terveydenhuollon tukitoimien tulisi tapahtua säädettyjen terveydenhuollon ja sosiaalihuollon vastuiden mukaan.

Isyyden ja äitiyden tunnustaminen sijaissynnytysten yhteydessä on jatkossa tarpeen ohjata kulkemaan lastenvalvojan kautta, jotta prosessin vaatima asiantuntemus turvataan.

Lainsäädännön tultua voimaan ensi vaiheessa keskitettäisiin sijaissynnytyksen toimintamallin käytännön suunnittelu ja toteutus yhteen yksikköön, joka on julkisen sektorin järjestämis- ja tuottamisvastuulla. Eri osapuolten oikeuksien, tuen ja hoidon tarpeiden huomioimiseksi tarvitaan laaja moniammatillinen tiimi ja huolellinen valmistelu. Silloin, kun sijaissynnytystä varten tarvitaan lääketieteellisiä hoitoja, kyseessä on haasteellinen hoito.

Jotta lapsettomuushoitojen eri kohderyhmät olisivat tasavertaisessa asemassa, on huomioitava, että terveydenhuollossa lapsettomuushoidolle on asetettu kriteerit, ketä hoidetaan. Tehtävien lisääntyessä näitä resursseja tulee mahdollisuuksien mukaan vahvistaa. Tarvitaan uusia resursseja, jotta sijaissynnytyshoitojen toisaalta moniammatillinen neuvonta ja tuki ja toisaalta lääketieteellisten hoitojen osuus on mahdollista toteuttaa.

Sijaissynnytysprosessia koordinoivassa yksikössä on tehtävä prosessin kokonaisuuden tarkastelu, jossa varmistetaan, että kaikki näkökulmat, kuten psykologinen, sosiaalinen, lääketieteellinen ja juridinen, on käyty valmistelussa ja neuvonnassa läpi, ja että on mahdollisuudet edetä itse hoidossa. Kaikkien osapuolten sitoutumisen varmistaminen on tärkeää. Myös raskauden epäonnistuessa tarvitaan ammattitukea.

Sijaissynnytysten perustana ovat myös synnyttäjän ihmisoikeudet, kuten itsemääräämisoikeus ja seksuaalioikeudet. Tämä tarkoittaa toiminnan täyttä vapaaehtoisuutta ja oikeutta yksin ja muista riippumattomasti päättää abortista ja raskauden aikaisista hoidoista ja palveluista. Sijaissynnyttäjänä voisi toimia lähisukulainen tai muu läheinen henkilö. Kuitenkin myös ennalta tuntematon henkilö voisi tulla kyseeseen, jos ei-kaupallisuuden kriteerit pystytään tällöinkin täyttämään.

Kulukorvaukset, etuudet ja palvelut

Sijaissynnyttäjälle tulevat kulukorvaukset, etuudet ja palvelut tulee määritellä selkeästi: kuka vastaa niistä ja mihin tasoon asti. Sijaissynnytysten ei-kaupallisuus tarkoittaa, että palkkiota ei makseta, mutta se sisältää samalla sen, että sijaissynnyttäjän ei tule joutua taloudellisiin menetyksiin järjestelyn takia. Sijaissynnyttäjälle tulee taata korvaus ansionmenetyksistä ja kohtuulliset kulukorvaukset. Myös raskauteen liittyvät muut tavanomaiset, kohtuulliset kulut, kuten äitiysvaatetus ja ravintolisät, pitäisi olla aiottujen vanhempien vastuulla. Terveyspalvelujen tasona turvattaisiin julkisen sektorin hoitokäytännön mukainen taso.

Kulukorvausten ja palvelujen lisäksi tulee selvittää ja linjata toimeentuloturvan ja vanhempainvapaiden eri muotojen jakaantuminen sijaissynnyttäjän ja aiottujen vanhempien kesken, esimerkkinä äitiysavustus ja äitiys- ja vanhempainraha (perhevapaauudistuksessa raskaus- ja vanhempainraha), joihin liittyy myös raskauden seurantaa ja synnyttäjän terveyttä varmistavia ehtoja.

Sijaissynnytysten salliminen edellyttää myös ammattihenkilöstön toimintaan muutoksia ja koulutusta sekä resurssointia ja työnohjausta uusiin toimintoihin.

Lapsen edun ensisijaisuus

Lapsen oikeuksien sopimuksen kantava periaate on lapsen edun ensisijaisuuden periaate.

YK:n erikoisraportoijan (UN Special Rapporteur on the sale and sexual exploitation of children, 2018) mukaan sijaissynnyttäjän valinta lapsen luovuttamisesta tulee perustua hänen synnytyksen jälkeiseen tahtoonsa eikä juridiseen tai sopimusvelvoitteeseen.

Adoption ja sijaissynnytyksen erona on se, että adoptiossa lapselta puuttuu oma perhe, kun taas sijaissynnytyksen tarkoituksena on juuri lapsen saaminen perheeseen. Aiottujen vanhempien soveltuvuutta huolehtimaan lapsen edusta voitaisiin ensi sijassa arvioida vastaavasti kuin hedelmöityshoitolain mukaan arvioidaan perheen mahdollisuuksia turvata lapsen tasapainoinen kasvu ja kehitys.

Myös niihin mahdollisiin tilanteisiin, joissa aiottu vanhempi/aiotut vanhemmat eivät haluaisi tai kykenisi vastaanottamaan lasta esim. lapsen sairauden tai olosuhteidensa merkittävien muutosten takia tai joissa tulisi erimielisyyttä synnyttäjän ja aiottujen vanhempien välillä tai aiottujen vanhempien kesken, on luotava selkeät toimintatavat lapsen oikeuksiin perustuen.

Aiemmin Suomessa toteutetuissa ja nykyisin ulkomailla toteutetuissa sijaissynnytyksissä aiottujen vanhempien kohdalla käytetään isyyden vahvistamista ja/tai adoptiota. Hollannin mallin mukaan vanhemmuus määritellään perhetuomioistuimen vahvistaman sopimuksen mukaan. Sopimuspohjainen lähtökohta voisi olla myös Suomessa turvallinen kaikille osapuolille, kun sopimuksella olisi etukäteen todettu synnyttäjän oikeudet ja lapsen edun ja oikeuksien toteutuminen ja määritelty, kenelle lapsen vanhemmuus ja sen myötä huoltajuus ja elatusvastuu on suunniteltu kuulumaan ja muut osapuolten välisten suhteiden järjestelyt.

Tämä tiivistelmä on tehty Väestöliiton asettaman työtyhmän tekemän lausunnon pohjalta. Työryhmä hahmotteli alustavaa mallia, jonka mukaan sijaissynnytykset tulisivat mahdollisiksi Suomessa. Lausuntoon ovat yhtyneet Suomen Gynekologiyhdistys ry, Suomen Kätilöliitto ry, Sateenkaariperheet ry ja Lapsettomien yhdistys Simpukka ry ja Suomen Keskustanaiset ry. Terveydenhoitajaliitto oli mukana työryhmän työskentelyssä.

Lisätietoja:
Väestöliiton toimitusjohtaja Eija Koivuranta, puh. +358 50 574 1775

Lisätietoja antavat myös:

Johanna Repo, toiminnanjohtaja, Lapsettomien yhdistys Simpukka ry, +358 40 4808676
Juha Jämsä, toiminnanjohtaja, Sateenkaariperheet ry, + 358 44 997 1956
Oskari Heikinheimo, puheenjohtaja, Suomen Gynekologiyhdistys, +358 40 5871070
Katriina Bildjuschkin, Suomen kätilöliitto ry, + 358 45 664 0000
Aija Saarinen, kehittämispäällikkö, Suomen Terveydenhoitajaliitto STHL ry, +358 40 5710356

Koko kannanotto löytyy Väestöliiton vaikuttamissivulta tästä linkistä (pdf).