Asenteet omaishoitoa kohtaan ovat muuttuneet
Myönteiset asenteet omaishoitoa kohtaan ovat vähentyneet vuosien 2001 ja 2017 välillä. Muutos oli löydettävissä kymmenessä Euroopan maassa, ja merkittävimmin Unkarissa, Ranskassa, Tanskassa ja Suomessa. Erityisesti Suomessa yli 55-vuotiaat naiset näyttivät suhtautuvan kriittisemmin hoivavelvollisuuksiin. Tulos ilmenee tuoreesta Suomen väestötieteen vuosikirjan artikkelista.
Politiikassa toivotaan yhä enemmän, että keski-ikäiset lapset ottaisivat suuremman roolin ikääntyneiden vanhempiensa hoidossa. Tutkimuksen mukaan vastuuta voi kuitenkin olla vaikea siirtää jälkeläisille. Suomen ja Pohjoismaiden kaltainen hyvinvointijärjestelmä edistää itsenäistä elämää ja sukupolvien välistä vapaaehtoista yhteydenpitoa. Tällaisissa maissa iäkkäillä ihmisillä saattaa olla suuremmat odotukset julkisia palveluja kohtaan.
”Jatkuvan hoivavastuun kantaminen perheenjäsenestä tai muusta läheisestä näyttää Suomessa houkuttelevan yhä harvempia. Ikääntyneiden osuus suhteessa työikäisiin kasvaa ja samalla sosiaaliturvan ja sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannuksia pyritään julkisen velkaantumisen vuoksi hillitsemään. Yhtälö on hyvin vaikea, ja näyttää siltä, että sen ratkaisemiseen tarvittaisiin uusia, kuten vapaaehtoista yhteisöllisyyttä vahvistavia keinoja. Näissä kansalaisyhteiskunnan toimijat voisivat olla avainroolissa,” arvioi Väestöliiton toimitusjohtaja Eija Koivuranta.
Kuten kirjoittajat Kääriäinen, Danielsbacka ja Tanskanen toteavat artikkelissaan: ”Vuorovaikutus on optimaalista, kun se on vapaaehtoista, ei pakotettua.” Hyvinvointivaltion palvelujen tehostaminen voikin lisätä vapaaehtoista halukkuutta vuorovaikutukseen ja keskinäiseen auttamiseen ikääntyneiden ja heidän aikuisten lastensa välillä.
Orderudin, Eskelisen ja Lindbergin artikkelissa todettiin, että yksisikiöisistä raskauksista syntyneiden täysiaikaisten vauvojen syntymäpainon kausivaihtelu on vähentynyt viimeisten 35 vuoden aikana Suomessa. Koska monilapsisilla äideillä on taipumus saada isompia vauvoja, ja toinen lapsi on yleensä painavampi kuin ensimmäinen, tämä suuntaus saattaa liittyä yleiseen syntyvyyden vähenemiseen.
Kirjoittajat havaitsivat, että synnytysten kausivaihtelu noudattaa samaa kaavaa kuin syntymäpainon kausivaihtelu, jossa huiput ovat keväällä ja syksyllä. Kausivaihtelua näkyy alueilla siten, että Pohjois- ja Itä-Suomessa syntymäpaino on keskimäärin alhaisempi. Kausivaihteluun voivat vaikuttaa myös muutokset olosuhteissa, kuten suuremmat ilmastovaihtelut tai äidin stressi raskauden aikana.
Damiensin tutkimuksessa selvitettiin asuinpaikan vaihdosten, elämänmuutosten ja itsemurhien välistä yhteyttä Belgiassa. Tulokset viittaavat siihen, että joustavilla asuntomarkkinoilla voi olla suojaava vaikutus, joka lieventää liikkuvuuden vaikutuksia mielenterveyteen ja itsemurhakuolleisuuteen.
Österbackan ja Räsäsen tutkimuksessa selvitettiin perhevapaiden pituuden ja työpaikan ominaisuuksien välisiä yhteyksiä Suomessa. Tutkimuksessa havaittiin, että äitien hoitovapaan pituus vaihteli alan, työntekijöiden lukumäärän, samassa tilanteessa olevien hoitovapaiden pituuden ja naisten osuuden mukaan. Perhevapaiden jakaminen tulisikin tehdä ottaen huomioon sukupuolinäkökulma, mikä voisi lopulta vaikuttaa myös sukupuolten välisiin palkkaeroihin.
Nyt julkaistussa väestötieteen vuosikirjassa on myös tutkimustuloksia lastensaantiaikeista Suomessa, perheenmuodostuksen muutoksesta Namibiassa sekä vuosina 2021–2022 Virossa, Suomessa ja Ruotsissa toteutettujen Generations and Gender Surveyn (GGS) -aineistoraportteja.
GGS on osa kansainvälistä sukupolvien ja sukupuolten tasa-arvon ohjelman aineistoinfrastruktuuria. Aineistojen avulla yritetään ymmärtää perheeseen, sukupuoleen ja hedelmällisyyteen liittyviä muutoksia ja asenteita eri maissa. Vuosikirjassa on luettavissa kolmen GGS-ohjelmaan osallistuvan maan raportit ensimmäisistä verkkopohjaisista GGS-tiedonkeruumenetelmistä ja tietojen laadusta.
Lisätietoja
Liili Abuladze, vieraileva toimittaja, Väestöliitto
liili.abuladze@vaestoliitto.fi
Hans Hämäläinen, vieraileva toimittaja, Turun yliopisto
hans.hamalainen@utu.fi
Tiina Helamaa, toimitussihteeri, Väestöliitto
tiina.helamaa@vaestoliitto.fi
Väestötieteen vuosikirja julkaistaan yhteistyössä Siirtolaisuusinstituutin, Suomen Väestötieteen Yhdistyksen ja Väestöliiton kanssa.